Filurin

F-pentujen synttärit

2012-02-24T12:33:00.002-08:00

Tavoista poiketen juhlittiin synttäreitä kerrankin kunnolla oikein perityypilliseen flattitapaan. Eli juhliessa roiskuu. Oulun siskot käväisi uimassa! Mamma oli tietenkin mukana ja vähän muutakin juhlaväkeä, kuten Iitu ja Selma ja Hellevi. Kivaa tuntui olevan ja kaikki kastuivat! Yllättävän rohkeita nämä vuoden ikäiset pikkulikat. Ketään ei uiminen hassussa paikassa ehtinyt juuri mietityttämään, vaan kaikilla tuntui olevan kiire vettä roiskuttamaan.

Tässä kuvassa jo hieman iäkkäämmät Ladyt eli Iitu ja Viivi

Kevättä kohden?

2012-02-22T05:29:00.001-08:00

No ihan varmasti se kevät on sieltä tulollaan. Vaikka viimeaikaiset lumimyrskyt ovat vähän antaneet aihetta epäillä asiaa. Harmittavasti lisääntynyt treeni-into ei suinkaan korreloi lumien vähenemistä vaan innon lisääntyessä myös lumelle näyttäisi käyvän samoin... Kaikki ei talvella treenaa. Mikä olisi meidän koirista varsin tylsää, kun lunta on parhaimmillaan kuitenkin yli puolet vuodesta. Tosin mäyräkoira ehkä jättäisi jo tässä hangessa kirmailun ihan mielellään väliin. Talvi on oivaa aikaa kahdelle asialle, peruskunnon nostamiseen ja perusasioiden treenaamiseen. Edellä mainittua on harrastettu eri muodoissa, hankikahlaus ja sukellus on varsinkin mustien mieleen, potkukelkkailu on ehkä eniten mäyräkoiran mieleen, erilaiset vetoharrastukset on meillä melko yleisiä on potkukelkan vetoa, pulkan vetoa, suksien vetoa. Näissä tosin joutuu itsekin monesti vähän hikoilemaan.

Lajiharjoittelussa mäyräkoira pitäytyy mielellään sisätiloissa ja lähinnä opettaa meidän poikaa heittämään damia. Flatit sen sijaan ja erityisesti se nuorempi opiskelee ihan oikeasti. Mintun treeneihin kuuluu lähihaku, linjaharjoittelun perusteita, pilliharjoitukset (pysähtyminen), sivusuunnat ja taakselähetys, markkeerausten alkeet (tämä vähän huonommalla reenillä ollut), lähialueharjoittelu (eli luovutukset, paikallaolo, sivulletulo, seuraaminen, passiiviharjoittelu). Tietenkin on niin, että aurattu alue helpottaa, joten parkkipaikat on suuressa huudossa meidän reeneissä. Ehkä se tuo Minttu ei ymmärrä onko kyseessä pelto vai parkkis, kun kyse on kuitenkin perusasioiden opettelusta. Ja kaikki mahdolliset vaihtelut yritetään hyödyntää isommat ja pienemmät lumipenkat välissä, jokainen puska mikä alueelle sattuu ja metsäkaistaleet. Jännä nähdä keväällä, kun samat harjoitukset siirtyvät varsinaiseen maastoon, että miten oppi pysyy päässä vai pysyykö.. Tai no kohta päästään jo meren jäälle harjoittelemaan, josko siellä ei olisi niin lunta... Samoja harjoituksia tekee Mintun sisarukset ja puolisisarukset täällä Oulun lähistössä. Myös Viivi tekee silloin tällöin joitain temppuja.

Mutta tuohon lumeen liittyen paparazzin uhriksi on joutunut Viivi. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että lunta olisi nyt riittävästi.

Tällainen lumimäärä on kolattu meidän ajoliuskasta.

Juu sehän on naapuritalon katto siellä Viivi takana

Viivi ja takana Minttu, joka on vähän tylsä kuvattava, kun se ei osaa poseerata.

Istuu aina samalla lailla ja aina sama ilme.

Viivin sulhanen

2012-02-13T04:22:00.000-08:00

Eilen käytiin katsastamassa Viiville kaavailtua urosehdokasta. Hyväksi todettiin ja yksimielisellä päätöksellä päätettiin tähän suuntaan lähteä etenemään. Päästään julkaisemaan pentuesuunnitelma kokonaisuudessa. Alla esittelemme...

GUNHILLS JUBILEE SENSATION "Lyckos"

Lyckos on ruotsalainen kohta kolmevuotias uros, joka on startannut kertaalleen NOME-kokeissa saaden sieltä ALO1:sen. Sen lisäksi sillä on pari starttia WT:ssä korkein tulos on AVO1. Näyttelyissäkin Lyckos on käynyt ja tällä hetkellä sillä on jokunen paras uros sijoitus ja vara-serti. Tottelevaisuuskokeista Lyckoksella on ALO1:nen. Luonteeltaan Lyckos on varsin miellyttävä kaveri. Se on sosiaalinen, avoin niin koirien kuin ihmisten kanssa ja kotioloissa se on huomaamaton ja rauhallinen. Työskentelyhalua löytyy, yhteistyö ja riistainto on kohdillaan. Se on käynyt parissa jahdissa niin sorsalla kuin fasaaneillakin. Rakenteeltaan Lyckos on Viiville erinomainen partneri. Se on hyvän kokoinen, riittävän voimakas, hyvin rakentunut ja liikkuu kauniisti. Kaikenkaikkiaan olemme valintaan tyytyväisiä. Terveystausta Lyckoksella on kunnossa, lonkat A/A, kyynärpäät 0/0 ja silmät terveet. Lyckoksen sukutaulu sopii mielestäni Viiville, sukusiitosta ei tule ja mielenkiintoisia koiria löytyy Lyckoksen takaa. Näistä haluan mainita pari hienoa periyttäjää emänisä on S JVA, S TVA, S KVA Gunhills Happy, jolla on useammassa eri pentueessa koepalkittuja jälkeläisiä, sekä isänemä S JVA, POHJ MVA Comic's New Blue Design (NOME VOI1), jolla on neljässä eri pentueessa useita koepalkittuja jälkeläisiä. Uskon että nämä yhdistettynä Viivin sukutaulun KVA-koiriin voimme saada aikaan ihan mainioita flatteja.

Gunhills Jubilee Sensation

Viivillä on kirkkaat silmät

2012-02-06T04:33:00.000-08:00

Tänään tutkailtiin Viivin silmiä ja edelleen terveeltä näyttää. Yksi pienenpieni piste oikeaan silmään oli hiipinyt Y-suturaktaan, mutta siitäpä ei tarvitse välittää. Jännittävämmäksi menee aina nämä silmätarkastukset koiran iän lisääntyessä, mutta onneksi edelleen on Viivi silmiltään riittävän laadukas jalostukseen, kun muutkin kriteerit täyttyvät. Sunnuntaina mennään katsomaan sulhasehdokasta. Aikaisemmat ehdokkaat ovat karsiutuneet kuka minkäkin hyvän tai huonomman syyn takia, mutta tästä urroosta on hyvä tunne. Toivottavasti se nyt on se ja päästään ensi viikolla julkaisemaan pentuesuunnitelmat! Juoksu on odotettavissa toukokuussa, toivomme ennemmin kuin myöhemmin.

Sylvin koipiasiat

2012-01-30T03:49:00.000-08:00

Sylvi on ollut meillä viikonloppuna ja käynyt tänään kontrolliröntgenissä. Iloksemme todettiin, että jalka on parantunut hienosti. Pohjeluun murtuma on täysin parantunut ja sääriluun murtuma (joka on naulattu) on lähes kokonaan parantunut. Siinäkin on hyvä määrä uudisluuta. Sääriluu ei ole myöskään reagoinut huonosti naulaukseen. Sylvi siis pääsi siitä inhasta kipsistä eroon! Ja saa nyt käveleskellä kaikilla neljällä jalalla. Siinä onkin sitten Sylvillä opettelemista ja kuntoutuspuuhia tiedossa kotiväelle.

Sylvi - Munkhaven Almo Billli

Lunta ja pakkasta

2012-01-28T05:23:00.000-08:00

Pakkaset paukkuu kohtuullisessa -20c:ssä. Ulkoilla voi kun jaksaa vain pukea, koiria ei niinkään normiolosuhteissa tarvitse, mutta lasta. Poikaa ei palele kun kunnolla pukee, itselle pakkaskengät ja koirat pärjää liikkuessa ihan mainiosti. Mäyräkoira on heikoimmilla, kun lumi tarttuu turkkiin ja sepä se eniten palelee. Muuten ei tyttöjä pipottakaan päätä palella. Normaalit ulkoilut tai vähän enemmän kun aurinkokin näyttäytyy. Reenatessa pitää katsoa ettei kovin tuu istutettua paikoillaan ja pysytellä liikkeessä. Damit meinaa vähän jäätyä, mutta kunhan ei ihan jääkalikkaa heittele. Joku luminen kuva tuossa alla mökkireissulta, aurinko ei vielä liikoja lämmittänyt, mutta kevät se on selvästi tulollaan.

Viivi ei vielä ole juurikaan harmaantunut, mutta näyttääköhän sitten vanhana tältä...

Puuterilumessa pääsee Iitukin pienellä vaivalla eteenpäin.

Kuvassa muuten nostalgiaa, kun Tahvon pentudami on noudettavana.

Minttu

Viivi

Vuoden PK-flatti!

2012-01-21T06:01:00.001-08:00

Suomen sileäkarvaiset noutajat ry palkitsee Topin (F.Vellu-Vermutti) vuoden 2011 PK-flattina! Tämä kiertopalkinnon Topi ansaitsee viime vuoden tuloksillaan:

Pelastusjälkikoe: Hyväksytty
Palveluskoirien jälkikoe: ALO2
Palveluskoirien hakukoe: ALO3, AVO2, VOI1, VOI1

Paljon paljon onnea Jossu ja Topi!

Kajaani KV

2012-01-15T04:36:00.000-08:00

Vuoden ensimmäinen näyttely ja toivottavasti ei viimeinenkään tänä vuonna. Ihanan monta filuria oli paikalla ja kiitos siitä kasvattien omistajille! Arvostelut saatiin flateistä Mintulle, Väiskille, Topille ja mäykyistä Iitulle, Sirkulle sekä Rokalle. Hienosti pärjäsi Viivin poika Väiski ja Topikin sai mitä oli tullut hakemaan. Minttu ei oikein ollut tarpeeksi vahva ja iso päivän tuomarille, mutta arvostelu muilta osin oli hyvä. Iitusta ei tuomari edelleenkään oikein tykännyt, mutta Sirkusta sitten senkin edestä, Rokka vaatii vähän lisää vielä kehittymisaikaa. Niin kuin tietenkin kaikki viime vuoden pennuista :) Alla tulokset.

Flatit, tuomari Gert Christensen, Tanska
Urokset:

F. Flipflop JUN ERI/3 !!!
F. Vellu-Vermutti KÄY EH
Nartut:
F. Fame JUN H

Mäykyt, tuomari Perttu Ståhlberg, Suomi
Urokset:
F.Raketti PEK1
Nartut:
F.Röyhyvihvilä PEK1, KP, ROP-pentu !!!
Usvasuon Sirkku KÄY EH/1

Filurin Röyhyvihvilä, 8kk

Eläköön Viivi!

2012-01-06T03:22:00.000-08:00

Viivi on tullut rouvaikään. Meidän oma PikkuHiiviViivi on jo seitsemän vuotta. Synttäreitä juhlittiin eilen rustoluita rouskuttaen. Jotenkin Viivi ei ole enää pikkuinen eikä HiiviViivikään, se kun hallitsee matriarkaalisella otteella koirien alueita täällä meillä ja on muutoinkin niin niin aikuinen. Siitäkin huolimatta pari päivää sitten pidetyissä tokotreeneissä Viivi pomppi kuin vasikka ekaa kertaa kevätlaitumella, tuulesta ja pakkasesta huolimatta. Kuten todettu flatti ei vanhetessaan rauhoitu, vaan paremminkin suorastaan villiintyy. Näin sanottuani otan sen verran takaisin, että on todettava, että Viivi ei missään nimessä ole vielä vanhentunut, eikä millään mittarilla vanha! Viivin päätehtäviä on tällä hetkellä Mintun kouluttaminen. Viivi on siis päässyt (/joutunut) vastikään opetusmestariksi mukaan Mintun treeneihin ja hyvä veturi se onkin ja onneksi välillä toki tehdään joku tason mukainenkin nouto. Tälle vuodellen Viivi tavoitteet ovat enimmäkseen pentujen maailmaan saattamisessa, mutta ehdittäisiinkö kuitenkin myös pariin NOME-kokeeseen ja metsällekin (tällä kertaa kaikki koivet toivon mukaan terveenä) ja luotsata yhdessä sitä Minttua kunnon noutajaksi...

Toiveita että saadaan Viivi pitää koiralauman johtajana vielä pitkään on. Viivin isä on edelleen hyvässä kunnossa. Ikäväksemme kuulimme, että Viivin emä on vuodenvaihteessa jouduttu laittamaan pois kolmentoistavuoden ikäisenä. Mutta sekin on kunnioitettava ikä flatille.

Eläköön Viivi vielä pitkään, vähintään vielä viisi vuotta!

Koekauden avaus

2012-01-03T04:46:00.000-08:00

Iitu se käydä päräytti viime yönä kauden ensimmäisessä kokeessa. LUME-koemahdollisuus aukesi ja sinnehän sitä koira isännän kanssa oli päästettävä menemään. Iitu otteli supikoiran kanssa voitokkaasti ja 90 minuutin erän jälkeen saatiin supi pesästä pois. Fyysisesti koiralle rankka koe siis päätyi LUME1-tulokseen! Nyt sitten odotellaan josko se Iitu pääsisi vielä uudestaankin todistamaan metsästyskykynsä kokeessa ja mahdollisesti valioitumaan kolmannen kerran käyttövalioksi. Hakusessa siis oikeaan aikaan ja kriteerit täyttävässä luolastossa lymyilevä kettu tai vastaava ja vapaanaoleva asianomaisen lajin tuomari.

Vuoden alkajaisiksi

2012-01-03T04:33:00.000-08:00

Vuosi alkoi vähän ristiriitaisissa tunnelmissa, kun kuultiin ikäviä uutisia Sylvistä (Munkhaven Almo Billi). Sylville oli pihalla ollessaan sattunut onnettomuus, jonka laatua ei ole tiedossa ja Sylvi on tässä yhteydessä murtanut etujalastaan sääri- ja pohjeluun. Luut ovat siis poikkipoikki, mutta onneksi suhteellisen paikoillaan ja murtuma ei ole pirstaleinen. Sylvin jalka leikataan ja luut kiinnitetään paikoilleen tänään. Toivomme paljonpaljon onnea Sylville leikkaukseen ja tsemppiä Sylvin paranemis- ja kuntoutusajalle Sylvin perheelle. Kaikki tiedämme että ei ole helppoa pitää nuorta flattia paikoillaan pitkää toipilasaikaa.

Muillakin "kennelin" koirilla on ollut hieman kränää, mutta onneksemme muut eivät ole vaatineet muuta hoitoa kuin antibiootteja, Iitu kurkkutulehdukseen ja Sirkku anaalirauhastulehdukseen. Onneksi nämä hoidot eivät vaadi pitkiä dopingvaroaikoja ja molemmat pääsevät osallistumaan Kajaanin tamminäyttelyyn ja eipä estynyt Iitun LUME-koekaan.

Hei hei 2011

2011-12-30T05:59:00.000-08:00

Se oli ennen helpompaa se vuoden summaaminen, kun oli koiriakin vähemmän, mutta kun nyt on niin kuin on, niin pitää ihan ajatuksen kanssa raapustella. Päällimmäisenä mielessä on tietenkin tänä vuonna maailmaan putkahtaneet 14 uutta filuria, joista siis 7 flattia ja 7 mäykkyä. Ihania persoonia niistä näyttäisi muovautuvan ja aivan niin kuin siellä täällä näkyisi välähdyksiä siitä, että taipumuksia olisi ihan asiallisiin harrastus- ja metsästystehtäviinkin näillä tulokkailla. Joihinkuihin on asetettu isoja odotuksia, mutta näinhän se aina on. Nähdään nyt sitten miten se elämä näiden suhteen heittelehtii.

Tulospuolella edelliset nuorukaiset ovat nousseet kilpakentille. Topi, Jippo, Helmi ja Vallu ovat omilla saroillaan saaneet monenlaista tulosta ja onneksemme myös niitä upeita! Vallulle huumekoirien SM-mestaruus, Topille upea nousu suoraan PK-haun ylimpään luokkaan ja tulokset myös pk-jäljeltä ja pelastuskoirapuolelta. Jippo on osoittanut olevansa tottelevainen ja on ansainnut jo paikan voittajaluokkaan ja se ylläri MEJÄ 1:nenkin pamahti kuin tyhjää vain. Helmille NOME:sta ALO2 ja hienoja viitteitä siitä että kyllä ne ykkösetkin sieltä on tulollaan. Vaikka niitä tuloksia tupataan mainostamaan, niin oikeasti olen kyllä hirvittävän ylpeä niistä metsästyskoirista, joita ei ehkä kokeissa näy, mutta toimivat oikeasti hienosti siinä työssä mihin rotu on jalostettu. Eli terkut siis Iitoille! Myös näissä yhteisissä koirissa on tapahtunut edistystä, kun Nalli nousi NOME:ssa voittajaluokkaan ja sai siis kauden aikana 2 x AVO1 ja oli jopa flattimestaruuden finaalissa. Odotellaan mitä kaikkea Nalli ensi kaudella ehtii hommaamaan.

Meidän omat hurtuukit ovat osin levänneet laakereillaan, osin metsästelleet ja kokeilleet. Viivin koekausi ei ollut oikein sitä mitä alunperin ajateltiin. Se kyllä oli hyvässä koekunnossa (hyvä sanoa, mutta oikeasti oli :D) Mutta ainut koe ja tulos oli Pudasjärvellä VOI2. Suunnitelmat flattimestaruudesta kariutui käpälärikkoon, mikä varjosti osin myös Viivin sorsastuskautta. Viivi kuitenkin vihdoin ja viimein luonnetestattiin ihan näppärillä pisteillä. MEJÄ-puolella odotukset eivät täyttyneet, kun ei se vaan pysy siellä jäljellä, kun tuulee ja millonpa se ei tuulisi. Harjoitukset jäi vähiin, mutta kyllä se ajatus MEJÄ-kokeista mielessä edelleen itää, joskos sitä taas vaihtaisi taktiikkaa ja ohjaajaa. Ei puhuta olleskaa siitä tokosta, kun ei oo aikaa, eikä mielenkiintokaan riitä.

Iitun koekausi meni melkolailla putkeen. Vesiriistavalioituminen oli se tavoite ja hyvinki täyttyi, uupumaan jäi VOI1:nen MEJÄ:stä, mutta sitä sitten ensi vuonna. Kaksi kerhonmestaruutta siis mäyräkoiralle, näyttelyihin ei ehditty tänä vuonna, mutta ensi vuonna sitten näyttelyitä ja mejää ainakin. Ja josko sitten ensi vuonna sitä LUME:a pääsisi kokeilemaan.

Lempillä ei ole koetavoitteita ollut, eikä kokeissa ole käyty. Mutta josko sitä ensi vuonna? Muutoin Lempistä on sukeutunut mukava koira (varastelutaipumuksella), mutta muutoin oikein siivo.

Minttu on uusi lisä tähän huusholliin, vaikka ehkä ei neljättä koiraa varsinaisesti kukaan tarvitse? Kuitenkin Viivin ikääntyessä pikkuhiljaa, tuli allekirjoittaneelle hirveä hinku saada nome-koira tai siis itselle harrastuskoiran tekelettä. Neljä koiraa on kuitenkin paljon, mutta onneksi se tuo Minttu on vallan mukava tapaus, sopii hyvin lauman hännille ja on tyytyväinen pikkuotus. Taipumuksia on tarpeellinen määrä, saas nähdä millainen koulutustaso saadaan aikaan. Koulutusta se kuitenkin ottaa vastaan. Resurssien ollessa rajallisia Mintun laji on pääasiassa metsästys eri muodoissa ja nomeilu emännän kanssa. Tämän kanssa päästäänkiin näkemään miten se metsästys- ja nome-flatti sopii pennusta asti samaan pakettiin vai sopiiko? Jälki voi olla myös yksi Mintun juttu.

Kennelrintamalla on pentueiden lisäksi tapahtunut koiramäärän lisäystä. Saas nähdä onko niissä suvun jatkajia, mutta ihania koiria ainakin ovat. Mintun sisko Marge jäi sijoitukseen. Tällä hetkellä Marge on oikein lupaava noutajaneito. Iitun pentueestä sijoituksessa on Riitu ja Sirkku, jotka molemmat ovat väläytelleet metsästystaipumuksia. Tanskasta asti saapui myös flattilikka Sylvi lupaavasta yhdistelmästä.

Jännittävä ensi vuosi on tulossa! Taipumuskokeisiin ja terveystutkimuksiin saadaan F- ja R-pentuja. Ensimmäistä Filurin-valiotakin jo odotellaan. Oiskohan se sitten ensi vuonna jo? Toivottavasti toteutuu myös Viivin viimeinen pentue. Eipä se auta ku kattella mitä tuleman pitää...

Onnea kaikille tulevaan vuoteen.Ilon hetkiä ja onnistumisen tunteita koirienne kanssa toivottaa koko meidän porukka!

Hyvää joulua

2011-12-24T01:53:00.000-08:00

Siirrymme rauhalliseen joulun viettoon. Palataan koiratouhuihin kinkunsulattelun merkeissä myöhemmin. Kiitos kaikille joulutervehdyksistä!

Tehoviikonloppu

2011-12-05T04:41:00.001-08:00

Mennä lauantaina juostiin urakalla ympyrää. Mukana menossa omien hurtuukien lisäksi Sirkku, Messi, Helmi ja Vilma. Ekaa kertaa siis mäykyt ja flatit yhteisreeneissä! Helmihän on jo vanha konkari, mutta jospas muille tarttui jokin neuvon tapainen hihaan. Anne (kennel Annstar) oli apuna ja siitä kiitos hänelle. Totuushan on että juostessa tulee lämmin ja vielä kun saa nauttia lämpimästä koulutustilasta niin kyllä kelpaa. Otamme vielä uusiksi!

Samaisella reissulla muistui mieleen miksei Viivin kanssa sitä agibilityä enempää harrastettu. Jalat menee rouvalla aivojen edellä ja kaukana takana tulee ohjaaja... Että sellaista muistin virkistystä.

Sunnuntaina sitten suunnattiin Sirkun kanssa kahden LUT-harjoituksiin ja kivasti Sirkku ketulle suutahti. Toivottavasti suuntaus säilyy samanlaisena! Myös Rokka oli harjoituksissa, mutta ei ollut vielä kypsä syttymään. Monesti ne pojat vaatii enemmän aikaa, mutta onpahan mietintämyssyssä Rokallakin. Pennuthan ovat vasta 7kk!

Vielä tälle vuodelle ehditään... tulossa vielä ainakin yhdet nome-treenit ja pikkujoulut näto-treenien ohessa, sekä luulenpa että kinkkua sulatellaan yhteislenkin voimin! Sitten ehkä ehtii miettiä jo mitä sitä ensi vuonna oikein koirarintamalla touhutaan.

Sen verran tulevaisuuden suunnitelmista kuitenkin jo nyt, että tulevan T(?)-pentueen suhteen asiat edistyvät. Eddie on käynyt kyynärpääkuvissa ja nyt odotellaan sitten lausuntoa Ruotsin kennelliitosta...

Tontut kurkkii..

2011-11-28T04:45:00.001-08:00

Jokohan Lempi on päässyt ylitse tonttuantipatiastaan? Viime vuonna tonttuja katosi huushollista kaksin kappalein eli uskaltaako niitä enää näytille laittaa? Tosin uskon, että Lempi ei tekisi semmoista, kun taas Minttu tuppaa olemaan välillä vähän tuhma. Vai oliko se tonttu, joka pureskeli ne puupalapelin palaset (epäiltävä lavastusta..)??? Entäs se laturin johto? Tai parit crocsit? Melkein pitää ihmetellä, että saakohan se Minttu ylipäätään lahjoja tänä vuonna... Mutta toisaalta eihän se raukka tiedä vielä joulupukista mitään, kun ei ole moista nähnyt! Onneksi Minttu on ollut treeneissä hyvin kilttinä, joten ehkä se saa jotain hyvää. Viivikin on ollut treeneissä hyvinhyvin kiltti (johtuu ehkä treenien vähyydestä, kun harvoin pääsee niin kannattaa olla aika mieliksi, ettei toyotan takaluukun häkki heti heilahda). Iitu ei ole ollut kauhean kiltti (enemmänkin rasittava ja hyvinhyvin vaativainen), mutta se oli kiltti kokeissa tänä vuonna, saakohan siitä hyvästä sitten jonkin paketin? Lempi on ollut erittäin kiltti, se on ainoastaan hieman maistellut tuoreita sämpylöitä ja kenties jonkun lihakastikkeen. Onneksi vielä ehtii petrata! Ja nythän ne tontut vasta alkoivat kurkkimaan. Tarkalla vartioinnilla ne saadaan tarpeen tullen kyllä karkoitettuakin meidän tontilta!

Foxille KP

2011-11-16T02:35:00.000-08:00

Foxi (F.Fox) oli käynyt näytelmissä ja osallistunut pentuluokkaan, sijoitus oli 2. ja Foxi sai myös KP:n (kunniapalkinto). Paljon onnea Foxi ja Marie!!! Kyllä mekin on koitettu treenata niitä näyttelyitä varten! Mustat tytöt on trimmattu ja Iitukin, jopa Lempin hännänpää on siistitty. Ja siis kerran on käyty mätsärissä. Ei mitään suurta menestystä sieltä. Rokka (F.Raketti) oli muistaakseni sinisten pentujen kolmas. Meidän tytöille ei sijoituksia. Minttu tosin esiintyi hienosti. Nyt kun vain vähän sitä käyttäytymistä treenattaisiin siinä tuomarin tutkimuksessa, niin ei tarttee Mintun takia ainakaan jännittää. Iitu tarttee vähän työstämistä enemmän... ja Sirkku (F.Röyhyvihvilä) myös jonkin verran. Yritämme harjoitella vielä pari kertaa jossain vaiheessa. Mutta kun onhan se niin, että se kaikki muu harjoittelu on niin paljon kivempaa! Pikkumäykyille tehtiin pienet verijäljet ja pikkulätyt on treenanneet riistalla hakua. Ja varmasti oli kivempaa kuin narun jatkona ympyrän käveleminen...

Näin Minttu tököttää

Käyttelykaudesta näyttelykauteen

2011-11-01T06:20:00.000-07:00

Jos jollakulla on pentukuumetta (täällä sitä ei onneksi ole niin maan yhtään) niin kohta on meidän pojan mummulassa pentusia, joita voi sitten käydä kuolaamassa. Tekaisin heillekin oman blogin, kun tuo kotisivujen päivittäminen on turkasen työlästä, kun on just se läppäri rikki missä ne on. Eli jos joku ihmettelee, niin siitä siis johtuu, että sivut ei vaan millään päivity (teen asialle jotain jossain tulevaisuudessa). Meillä siis ei ole pentusia kuin sitten joskus sitten ensi vuonna flattejä toivottavasti. (Ja ehkä mäykkyjäkin jonain vuonna vielä, muttei nytte)...

Onhan meillä touhua näiden omien pentujenkin kanssa riittänyt! Vaikka pikkumäykytkin ovat jo melko isoja. Kettuun on käyty tutustumassa oululaisten kanssa ja treffailtu muutenkin sillon tällön. Rokka oli Pudasjärvellä käynyt mätsärissäkin ja punaisen nauhan oli saanut. Ruusukin vieraili trimmauksen merkeissä ja hieno neitokainen oli.

Poliisikoira-Vallua on tavattu valokuvauksen merkeissä ja olihan se Vallu ihan äitinsä näköinen! Muutenkin kivan oloinen koira. Saman pentueen Iitoilta kuuluu hyviä metsästysuutisia tämän tästä. Pojista Jippo on käynyt parissa TOKO-kokeessa kakkosen ja ykkösen verran ja NOME:ssakin, mutta siitä ei tulosta ollut tullut.

Vallu (F.Veli-Ventti)

Täällä meillä valmistaudutaan jo tulevaan näyttelykauteen (juujuu!). Eli tarkoituksenamme on pakata muutama koira mukaan ja Kajaanin tamminäyttelyyn... Elvytetään siis vanhaa perinnettä ja viedään tällä kertaa joku omakin koira. Toisaalla metsästyskausi jatkuu. Lunta odotellaan, että päästäis kunnolla kettujahtiin.

Äffistä asiaa

2011-10-10T04:08:00.000-07:00

Ensimmäisen näyttelytuloksen virallisesta näyttelystä äffistä kerkesi hankkimaan Merlin (F. Fellow), joka osallistui SNJ:n päänäyttelyssä pentuluokkaan. Merlin sijoittui luokassaan neljänneksi (seitsemästä pennusta), mikä oli hyvä suoritus. Ohessa Merlinin arvostelu:

Nice puppy, could be a little more masculine in the head. Balanced in the anqulations in front and rear. Nice body and ribcage. A little low tailset. Very nice bone, feet and coat. Moves well. Promising. Tuomari: Agneta Cardell, Ruotsi

Muista pennuista ollaan treenailtu täällä Oulussa Nemon ja Vilman kanssa. Nemo on ihan äitinsä näköinen! Ja Minttu ihan isänsä... Vilma on siitä väliltä. Margen kanssa eilen tehtiin hakutreeniä ja Marge oli tosi kiva! On myös kivanoloinen kaikinpuolin, mikä oli hauska todeta. Margessakin tasaisesti Viiviä ja Paavoa ulkomuodosta löytyy. Kuvia alla Margesta (F.Fink).

Nemo on esittänyt hienoja ominaisuuksia. Se on rauhallinen, keskittynyt ja innokas harjoituksissa. Nyt vain oppia lisää :) Vilma on myös ihastuttavan innokas tekijä, mutta kohtuullisesti löytyy myös omaa päätä tästä neitistä. Eli oppia sinnekkin lisää. Ehkä näistä on todettava että ovat kaikki lupaavia :) Väiskistäkin olen ymmärtävinäni, että siellä tyytyväisiä ollaan ja Merlinkin on kuulemma loistava tapaus! Melkein ei malta odottaa sitä ensi kautta, kun pääsee nämäkin pikkuhiljaa pelikentille mukaan...

Raporttia

2011-10-02T03:03:00.000-07:00

Ihan ensiksi V-pentueen poikien edesottamuksia. Topi (F. Vellu-Vermutti) oli Pohjois-Karjalan Pelastuskoirien joukkueessa Pelastuskoirien joukkue-SM katselmuksessa. Joukkue voitti hopeaa! Onnea koko poppoolle ja erityisesti tietenkin Topille ja Jossulle. Ehkä Topi vielä jonain päivänä pelastaa jonkun ihmisen :)

Toisaalla velipoika Jippo (F. Viski-Vihtori) on käväissyt TOKO:ssa. Tällä kertaa AVO2 pisteillä 156. Toisella kertaa sitten vähän paremmalla keskittymisellä :)

Muut lättyset ovat päässeet (joutuneet) kasvattajan nomekouluun torstaisin. Helmi (F.Villi-Viini) on esittänyt treeneissä huomattavaa potentiaalia vaikeisiinkin tehtäviin. On ilo treenata Kaisun ja Helmin kanssa, kun selkeästi koira keskittyy ja jospa sitä edistymistä tapahtuu myös. F-pentujen kanssa ollaan myös reenailtu ja pennut vaikuttavat edelleen mukavilta flatin aluilta. Meidän oma Minttukin on ollut nyt aika mukava harjoituksissa. Pitäisi siitä ihan koira tulla :) Se on myös käynyt metsällä harjoittelemassa ja pari pyytä lisättäköön saaliskiintiöön. Se on myös ollut ihan ekkaa kertaa ikinä mukana maastoretkellä hevosten kanssa. Kun mamma-Viivi oli tukena ei mitään ongelmaa hevosten kanssa liikkumisessa ollut.

Viivikin on käynyt pariin otteeseen treenaamassa ja olen ollut sen suorituksiin tyytyväinen. Pitää ylläpitää senkin kanssa taitoja :)

Mäyräkoirarintamalla on lienee ollut ainakin Iitulla reippaasti ulkoilua hirvenmetsästys puolella ja ainakin jokunen hirvihaukku sillä on ollut. Myös yksi metso sille on ammuttu haukusta. Iitun koekausi (lyhyestä virsi kaunis) on jo vaihtunut metsästyskauteen. Pikkumäyräkoirat ollaan treffailtu muutamaan kertaan ja mukavilta vaikuttavat. Kaikki kenen kanssa on kokeiltu ovat myös innokkaita jäljestäjiä! Tänäänkin on rehvit!

Mestari...

2011-09-05T03:21:00.000-07:00

Huumeiden nuuskuttelussa on Viivin ja Ossin poika Vallu (F.Veli-Ventti), joka siis työskentelee Oulun poliisissa. Vallu ohjaajansa Antin kanssa voittivat Virkahuumekoirien Suomen Mestaruuden. Kilpailu on kolmipäiväinen ja sisältää erilaisia huume-etsintätehtäviä, sekä jäljestystä ja tottelevaisuus-osion. Erittäin paljon onnea Antti ja Vallu!

Flattimestaruus 2011

2011-09-05T01:59:00.000-07:00

Hailuodossa järjestettiin flattimestaruus tänä vuonna ja paikallisten järkätessä koetta pääsin itsekkin mukaan hommailemaan koejärjestelyitä. Viikonloppu sujui sutjakkaasti, koeluokat pyörivät hienosti ja vain pieniä kommelluksia siellä täällä, jotka nekin saatiin paikattua. Upeaa työtä (jota oli paljon) teki niin moni mukana järjestelyissä mukana ollut henkilö ja paljon paljon kiitoksia heille. Samoin kaikille koetoimitsijoille ja tuomareille!

Viivi ei sitten sattuneesta syystä osallistunut itse kokeeseen (harmitti kyllä), joten omaa koiraa ei kokeessa ollut. Paitsi tietenkin Nalli (Zebulons Forever Dorado), joka oli tehnyt Jarmon kanssa lauantaina upeaa työtä saaden AVO1:sen! Ja ollen avoimen luokan eli B-karsinnan paras! Nalli jatkoi finaaliin ja aloitti hyvin vakuuttavasti kisan finaalin nuorimpana koirana, mutta tökkäsi ohjausriistana olleeseen rusakkoon, jonka noutaminen jäi tekemättä. Mutta hyvin saatiin siis viitteitä siitä mihin koira pystyy ja ensi vuonna saa kilpakumppanit olla tosissaan varuillaan. Myös Viivin poika Jippo (F. Viski-Vihtori) oli kokeessa ja teki vakuuttavan näköistä työtä, kompastuminen kuitenkin sattui variksen kohdalla, jota Jippo ei sitten halunnutkaan noutaa. Mutta ei muuta kuin vähän treeniä ja uudestaan vain kokeisiin!

Nyt sitten valmistautumaan ensi vuoden mestaruuksiin... jospa paikalle saataisiin jo enemmän näitä Filureita!

Menneitä tapahtumia

2011-08-31T23:50:00.000-07:00

Äkkiä päivittämään, kun vielä muistaa mitä piti päivittää. Aika kuluu hurjan nopeaa näiden koirien kanssa näin syksyllä. Tärkeimpänä meidän huushollia liikuttavana asiana lienee metsästyskauden aloitus, johon liittyen nurinaa meidän Viivin uskomattomasta ajoituksen hallinnasta. Niinhän se Viivi sitten tyylilleen uskollisena rikkoi käpälänsä 19.8 (niinkylläaivanjuuriniin päivää ennen sorsastuksen aloitusta, myöskin kahta viikkoa ennen flattimestaruutta). Hyvähyvä Viivi... mutta minkäs teet. Reissu lekurille oli paikallaan ja tikit (juu ei pysyneet) anturaan, antibiootit ja anestesia pitävät huolen ettei tarvitse edes haaveilla mestaruuteen osallistumisesta. Tosin nyt onkin jo nähty ettei se käpälä ole vielä koekunnossa.

Mutta se metsästys. Joka alkoi tietenkin jo 10.9 ja kävi se Viivi sen reissun. 20.8 jätettiin meillä väliin sattuneesta syystä. Malttia riitti sen yhden päivän ajan ja 21.8 lähdettiin iltalennolle. Viivin koipi niin hyvin pakettiin kuin mahdollista ja ei ontunut, joten varovaista käyttöä. Pari tavia Viiville ja oppilaana mukana olleelle Mintulle yksi tavin haku maalta (Hyvä Minttu!). Pakko oli tietenkin antaa Viiville sitä saikkuakin, mutta keskiviikkona reissattiin Ranualle. Viiville saatiin vain vähän noutoja. Minttu rohkaistui hakemaan yhden hyvän tiputuksen markkeerauksena vedestä ja eräs iltakävely "lastentarhalaisten" kanssa toi yllättäen eteen vielä yhden riistatyön Mintulle metsässä ollen raanasorsan muodossa (jonka pikkukoira itse löysi). Ihan ei tohtinut Minttu vielä napata suuhun karkuun pyrkivää heinäriä, mutta kovaa metsästystä Mintulta silti, vaikka isäntä kiirehtikin kolkkaamaan lintua.

Nyt Viivi jatkaa saikkua, kunnes koipi on kunnolla parantunut eli ei metsässä rymyämistä. Minttu on aika pitkälti tehnyt jo sen mitä tänä syksynä riistatöitä tarvitsee (ehkä vähän enemmänkin jo). Iitulle ja Viiville toivon mukaan saadaan vielä noutoja. Lempikin pääsi irti juoksemaan reissulla ja komea kettuajo saatiin näin kauden alkuun (hyvä Lempi!). Ja jospas se Lempsu kunnostautuu tässä syksyn ja talven aikana vielä lisää.

Sitten muiden päätähuimaavan loistaviin saavutuksiin eli Viivin V-pentueen pojat. Topille (Vellu-Vermutti) PK-hausta piirinmestaruus! Ja se toinen 1-palkinto sitä KVA-arvoa varten. Aika ylpeitä vaan ollaan :) Onnea Jossu ja Topi! Ja sitten se komea Jippo (Viski-Vihtori), joka kävi näytelmissä ja sai sen ensimmäisen (!) ERI:n ja oli ensimmäinen luokassaan. Onnea Jippo ja Laura! Muutkin V-pennut lienevät ahkeroineet lähinnä metsällä oletettavasti molemmat Iitat ovat päässeet sorsastamaan ja Helmikin kuuluu tehneen hyvää työtä sillä saralla ja se yksi veli se edelleen tekee niitä poliisin hommia.

Melkein unohtui yksi näiden omien tulossaldoon lisättävä asia, nimittäin meidän Iitun MEJÄ-koekausi on sekin vedetty läpi. Pohjoisen mäykkyjen kerhonmestaruuskokeessa Iitu jäljesti ihan kivasti, kompastuen ainoastaan katkokulmaan, joten tulos VOI2 ja se kerhonmestaruus! Ensi vuodelle jää sitten niiden ykkösien metsästys...

Sitten nämä muut pentuset. Ihan ihanimmat mäykkypennut on tavattu kertaalleen pentupainin ja verijäljen merkeissä. Paikalla olivat molemmat Messit, Rokka ja tyttövoimaa edusti Sirkku. Aivan mahtavia olivat ja kaikki olivat kiinnostuneita verijäljestä! Toivottavasti ensi viikolla nähdään taas näiden flattimestaruushulinoiden jälkeen!

F-pennut ovat läpikäyneet kasvattajan TOKO-kurssin (eli Minttu, Nemo ja Vilma :) ja jatkavat opiskelua OSN:n TOKO-kurssilla. Seuraavaksi niitä noutoharjoituksia sitten tehdään yhteisin hartiavoimin ja myös tokoa jälleen suunnitteilla niin mäykkylapsosille kuin lättylöisillekin! Meillä ainakin Mintulla alkaa olemaan jo se ensimmäinen hieman hankalampi kehitysvaihe menossa, kun sukukypsyys alkaa kolkuttelemaan ovella ja sitä myötä kaikkea muutakin ihmeteltävää on niin paljon. Eli varovainen opetusvaihe menossa, jossa lähinnä vahvistetaan jo opittua. Mutta katsellaan miten kehitys kehittyy...

NOME-tuloksia meillä ja maailmalla

2011-08-15T02:32:00.000-07:00

Semmoinen hytinähän tässä on ollut, että tulee se Nallille se ykköstuloskin sieltä avoimesta luokasta vielä tällä kaudella ja niinhän siinä sitten kävi! Paljon onnitteluita Jarmolle ja Nallille (Zebulons Forever Dorado). Lisää seurannee... Samaisen koiran emähän (S KVA Zebulons Ice Bell) voitti Ruotsin flattimestaruuksissa veteraaniluokan nyt samana viikonloppuna!

Ohessa Nallin arvostelu:

Nome-B Rovaniemi 14.8.2011, Tuomari Risto Heikkonen

Haku - Tekee hyvää itsenäistä hakua

Ohjattavuus - Saadaan helposti ohjausriistalle

Paikallistamiskyky - Näkee molemmat heitot ja noutaa molemmat itsenäisesti

Riistan käsittely - Hyvä

Muuta ominaisuudet - Rauhallinen passissa ja ammuttaessa

Yleisvaikutelma - Hyvin ohjaajansa hallinnassa oleva koira, joka suorittaa kokeen tehtävät

helposti

Kuva H.Mikkonen

Myös Helmi (Filurin Villi-Viini) kävi intoilemassa ALO3:sen verran kokeessa. Samaisen asian ympärillä pyöritään eli tehtävät tulee suoritettua mutta muussa on parantamisen varaa ja tällä kertaa levottomuus/lähialueen hallinta tiputti palkintosijaa. Eli vielä sitä treeniätreeniä..

VERI-kauden lopetus

2011-08-13T07:11:00.000-07:00

Iitun tämän kesän viimeinen vesiriistakoe oli Utajärvellä. Iitu työskenteli samantyylisesti kuin aikaisemmissakin kokeissa ja pistemäärä se 38. Pistemenetykset noudosta, jossa "hieman" rauhaton paikallaolo ja hausta etäisyydestä jäi pari metriä uupumaan. Aavistuksen kuumempana muutoinkin kävi, mutta ilokseni palautukset ja luoksetulot erittäin miellyttävästi tulee nyt suoraan perille! Oli kivaa ja koepaikkakin eri kuin ennen. Oma jännityksensä oli vastarannalla olleissa ketuissa, että josko se Iitu ne keksii. Minkulimankuli oli turistina ja tutustui myös telkkään. Kivalla asenteella on Minttu riistan kanssa nyt ollut mitä on sille esitelty. Ei näyttäisi olevan problematiikkaa, kunhan saadaan noutokoulutus kunnolla vaan käyntiin. Pitääkin turinoida pentuisista vähän lisää, kunhan saa vain aikaiseksi. Nyt vielä kuva siitä Iitusta niiden palkintojen kanssa, että saadaan nekin dokumentoitua ennen sitä kaappiin piilottamista.

VERI:siä puuhia

2011-08-11T22:43:00.000-07:00

Matka kävi tavoittelemaan Iitulle sitä viimeistä VERI1:stä sitä vesiriistavalion arvoa varten. Valmistautuminen kokeeseen oli suhteessa kaikkien muidenkin kokeiden valmistautumiseen välillä olematonta-vähän. Urheasti taistoon kuitenkin toivoen, että aiemmin opitut asiat eivät olisi hävinneet mihinkään. Hieman oli epäilyksen tynkää, että noinko Iitun saa tyhjän veden hausta käskyllä pois ja mitenkö riistan käsittely säilyy hyvänä mutta mutta...

Tuli se pois.. sitten kun käskettiin ja teki hakua kun käskettiin ja ui hienosti ja pysyi ammuttaessa paikallaankin ja nouti sorsanki ja jäljesti sen sorsan ja toi senkin hienosti takaisin. Elieli tulihan se ykkönenkin sieltä! Ja ei tarvitse pisteillä häpeillä niilläkään 27/30. Vähennykset luovutuksista jalkoihin/linnun tiputtamisesta rannalle ravistelun ajaksi.

Hieman kannatuksen vuoksi ja myös koska onhan se kivaakin, niin ajettiin parina seuraavanakin päivänä Siikalatvalle kokeisiin ja Iitu jatkoi sitä tasaista työntekoa... seuraavana päivänä petrattiin ja pisteet 28/30 vähennykset hausta (jäi joku nurkka uimatta) ja vesinoudosta palautus jalkoihin. Ja seuranmestaruuskokeessa myös 28/30 vähennykset vesinoudon palautuksesta eli jälleen ravisteli rannalla ja jäljellä yritti ensin ilmavainulla selvittää ja sitten palasi jäljestämään jäljen. Näin ollen Iitusta leivottiin seuran VERI-mestari 2011. Tuli siellä toinenkin 1-tulos mäykylle, mutta pisteitä oli vähemmän. Muutoinkin tulostaso oli hyvä, kun ne terrieritkin napsivat niitä ykkösiä, joten kivat kokeet olivat! Ehkä vielä tälle vuodelle joku koe käytäisiin..? Mainostamatta tällä kertaa jääköön meidän olematon VAHI-menestys, mutta kerrottakoon, että koirassa ei ollut vikaa :)

Viivi se käväisi kyyhkymettällä (ilman minua..). Ei ollut oikein loppuun asti toiminut haussa koira. Hassua, kun koira ei muuta tekisi, kun hakua jos siltä kysytään. Vikaa varmaan vähän kaikessa, huono kunto, väärä ohjaaja, hännysteleviä uroksia ja seuraavana aamuna Viivi myös ontui raakasti vasenta takajalkaa, aristus oli varpaassa ehkä (?). Pölijä koira ku ei sano mihin sattuu, ottaa vain semmoisen marttyyrinasenteen, että vääntee vain minä kyllä kestän kaiken, vaikka naama mutturalla onkin, eikä kyllä varmasti mehtuulla sano, jos joku paikka kränää. Mutta olihan se Viivi toki niitä tipusia metsästänyt, löytänyt ja tuonutkin. Jospa sitä seuraavaksi sitten sitä sorsanpyyntiä. Kehtaa ottaa sen KVA-V:nki sinne mukaan..

Onnea matkaan Ärriäiset!

2011-07-26T06:42:00.000-07:00

Niinpä lähti viimeinenkin pentu pesästä! Kovin on hiljaista ja rauhallista... Jokos sitä kohta saisi taas pentuja, kun oli ne niin ihania! Ehkä siihen hetki menee kuitenkin.. Mutta onnea uusiin koteihin Sirkku, Ruusu, Riitu, Rene, Rokka ja molemmat Messit. Hassua että jälleen on kaksi samannimistä pentua. Viivin ensimmäisessä pentueessahan on kaksi Iitaa. Toivottavasti tavataan pian! Sillä oli nämä mäyräkoiranalut aika ihania :)

Pentutreffit

2011-07-26T06:00:00.000-07:00

Niinpä kokoontui F-pentue ja Sylvi mökkiviikonloppua viettämään. Viivin pennuista olivat paikalla Minttu, Marge, Vilma ja Nemo. Toiminnan täyteiset pari päivää vietettiin yhdessä. Harjoiteltiin noutajaoppien perusasioita, kuten malttia, paikallaoloa, luoksetuloa, seuraamista, damin pitämistä, myös vähän lajitreeniä lähihaun harjoittelun ja muistitehtävien parissa. Pennut pääsivät myös tutustumaan riistaan, käymään veneessä, uimaan ja leikkimään (sitä oli paljon sitä leikkimistä). Sunnuntaina ajettiin myös verijälkeä. Pennuilla tuntui olevan hauskaa ja toivon mukaan muutkin viihtyivät. Keväällä sitten isommat Filurin-treffit kenties?

Viivi onneton rikkoi käpälänsä heti alkuun lauantaiaamuna, joten sepä ei suunnitelmista huolimatta paljoa päässyt reenaamaan. Iitu sen sijaan harjoitteli VERI-koetta varten sitä hakua ja jälkeä. Ongelmaksi voi reenien perusteella muodostua se miten saadaan Iitu ilman noudettavaa pois vedestä...

Sylvi tutustumassa varikseen

Nemo kuvattavana

Vedessä läträämistä

Flattileiri 2011

2011-07-21T01:39:00.000-07:00

Niinpä starttasi meidän poppoo 9.7 kohti Pomarkkua. Osa jätettiin Ouluun eli ripoteltiin ympäri kyliä ja mukaan lähti koirista Minttu ja Viivi. Leirille saavuttiin 10.7 ja reenejä seuraavat neljä päivää. Osallistuimme Jo ja Richard Hewisonin (kennel Casblaidd) harjoituksiin. Viivi aloitti hieman Richardin ryhmässä villitiimiläisesti reenit. Sinällänsä arvata olisi pitänyt, että markkeerauksen jättäminen on sille vaikeaa, kun se on aina ne saanut hakea. Toki pillitottelevaisuuden nyt siinä olisi pitänyt olla parempaa. Mutta siitä sitten etenimme kohti vakaampaa työskentelyä. Treenien taso oli osittain just sopivaa meille ja osa tehtävistä ehkä vähän helppojakin jopa. Mutta ideanahan onkin oppia itse ja sen suhteen Richardin treenit olivat erittäin hyödylliset. Tuli tutustuttua brittien tyyliin kouluttaa koiriaan ja osittain mennään samoilla opeilla osin oli erilaista lähestymistapaa. Pääsi se Viivi tekemään joitain kivoja markkeerauksia ja linjoja siinä samalla.

Richard kouluttamassa pikku-filureita

Mintun kanssa olimme Jo ja Richardin pentukoulutuksissa ja siellä ihan noudon alkeisasioita eli mm. damin pitämistä, luoksetuloa, paikallaoloa, malttia ja seuraamista. Ja paljon tiedon jakamista, mikä oli parasta.

Jo'n opissa

Muita Filureitakin oli lähtenyt leireilemään, mikä oli tietenkin mahtavaa. Päästiin seuraamaan Jipon (F. Viski-Vihtori) ja Lauran, sekä Topin (F.Vellu-Vermutti) ja Jossun treenejä. Hyvältä ne Viivin pojat näytti, ei tartte häpeillä ;) Topilla tasainen, tarkka tyyli työskennellä ja Jipolla hirvittävä vauhti! Molemmat varsin hienoja!

Pikkuisempia Filureitakin oli mukana, kun Mintun sisaruksista Merlin, Marge ja Väiski oli leirillä. Ihastuttavia ovat! Ja lupaavia. Toivottavasti saivat leiristä paljon kotievästä.

Merlin, Marge, Minttu ja Väiski

Ryhmämme Villitiimi (perustajajäseniä edesmenneet Tahvo - Chiccoxen Bashful Bumpkin ja Masu - Chiccoxen All By Myself) koki murskamenestystä leirillä. Jippo saavutti AVO1-tuloksen Mejästä. Hennan Oodi voitti Totojuoksun ja koko joukkue voitti leirikisan!

Tiimimme menestys huipentui Open Showhun (tuomarina Jo Hewison), jossa Hennan Oodi oli BIS2, onnittelut! Ja Viivin poika Jippo (F.Viski-Vihtori) BIS4 ja parhaiten sijoittunut uros! Paljon paljon onnea! (ja vie se Laura näyttelyyn!). Topi taisi olla käyttöluokan 3. (?) ja pentusista kaikki sijoittuivat pikkupentuluokassa Minttu oli 2. samoin kuin Väiski.

Hieno upea Jippo (F.Viski-Vihtori), kuva H.Mikkonen

Mahtava leiri mahtavassa seurassa, suuret kiitokset järkkäreille, kouluttajille, kaikille Filureita paikalle tuoneille, villitiiminjäsenille, ystäville ja kanssareenareille. Lisää kuvia leiristä tulnee galleriaan.

V-pentueen pojat kokeissa

2011-07-21T01:10:00.000-07:00

Nonni, johan se Topi (F. Vellu-Vermutti) on tempun tehny. Hakukokeesta hienot 283p!!! Mikäpäs siinä, kun hommat sujuu. HK3 ja se ensimmäinen 1-tulos sitä KVA-arvoa varten. Noin sitä vain noustaan ensimmäisen koekauden aikana sinne kolmosiin ja aletaan kahmimaan tuloksia. Suuresti onnea Topi ja Jossu. Saas nähdä mitä kaikkea tästä parista vielä tulee :) Ylypeitä ollaan, ei voi muutakaan!

Velipoika Jippo (F. Viski-Vihtori) sitten taas käväisi puolivahingossa MEJÄ-kokeessa. Ja ehkä ne valjaat ja narut kannatti tosiaankin etsiä! Makeat 47 pistettä ja AVO1-tulos Jipolle. Ehkäpä se Laura vie vielä uudestaankin Jipon mejäilemään... Onnittelut!

Nallikin (Zebulons Forever Dorado) käväisi NOME-kokeessa, mutta fasaaniin kompastuminen sattui heille. Tekevälle sattuu, harmitus kylläkin, kun kuulemma koe muutoin meni hyvin, AVO0 heille. Myös Iita (Filurin Vinha-Vanja) käväisi taippareissa, mutta kanihan se jälleen kummitteli. Voi harmi!! Iita on niin näppärä muutoin, joten kyllä se pupuongelma liittyy siihen koetilanteeseen.

Juoksijoita

2011-07-09T23:35:00.000-07:00

Rene, Ruusu, Rokka (Kuka muistaa toisenki "meidän" Rokan!!) ja "Ruttu" ovat lähteneet uusiin koteihinsa. Kolme pentua on vielä täällä kotosalla, mutta nekin lähtevät siitä pian omaan kotiin. Kovin hiljaista on nyt meillä. Toivottavasti pian jo nähdään pentuja uudestaan. Koska se on aina kuitenkin vähän surkeaa laittaa näitä meidän pikkuisia maailmalle, niin piristykseksi lähdettiin eilen katsomaan jotain mitä ei ollakaan ennen nähty.

Virpiniemessä oli greyhoundien ja whippettien suomenmestaruus ratajuoksut ja sinne sitten tuijottamaan. Minullahan on hieman heikko kohta noiden vinttarienkin suhteen, vaikka ei ne ehkä meidän "rotuja" oikein ole. Mutta minusta hienoja koiria. Suosittelen tutustumista ratajuoksuihin! Vitsi että oli sykähdyttävää. Erityisesti lähtö, kun kiihtyvyys on huipussaan ja vauhtikin on sitä 60km/h luokkaa, niin se menee puolessa minuutissa se puolen kilometrin rundi. Ja koirat kyllä loisti juoksuhalujaan. Hienoja eläimiä. Ois se kiva kokeilla miten ne nuo meidän koirat pinkois mutta kyllähän ne noihin verrattuna aika etanoita ovat.

Mistäpä päästäänkin näyttelymaailmaan... joka on osin ehkä turhaan parjattu, mutta olettekos katsoneet miltä näyttää grey, joka näyttelyissä pärjää verrattuna juoksijaan? Selkä on suora, pää ylhäällä, lantio heikko ja selässä ei ole joustoa, takakulmaukset liioitellut... On jotensakin omituista miettiä, miten koirasta jonka tarkoitus on vain juosta mahdollisimman lujaa on tehty sen näköinen? Ja miksi? Eivätkö kasvattajat ja tuomarit enää muista mikä greyhound on? Sama toki myös whippetin kohdalla..

Ilmiö nyt ei sinällänsä ole vain vinttikoirien ongelma. Moniko näyttelykoira nyt sitten oikeasti olisi rakenteensa ja ulkomuotonsa puolesta ideaalisin rodun käyttötarkoitukseen? Ihan oikeasti? Surullistahan se on. Miten hukataan se vinttikoiran ydin ja noutajan ja jopa mäyräkoirankin. Shame shame shame...

Mutta toki näyttelyissä on puolensa. Joissain roduissa yhä edelleen vaalitaan käyttökoirienkin tervettä rakennetta myös näyttelyissä (esim. suomenajokoira), jolloin voidaan näyttelyarvostelua oikeasti käyttää hyödyksi jalostustyössä. Kyllä se käyttö- (ja metsästys-) koirankin rakenne jossain pitäisi arvioida... Kun näyttelyitä karsastetaan, niin kuka sen arvioinnin tekee vai tekeekö?

Ja ovathan näyttelykoirat pääsääntöisesti hyvin hoidettuja ja puhtaita. Nyt jos ne vielä olisivat hyvässä lihaskunnossa ja sen näköisiä että niiltä sujuisi se työ mihin ne on tarkoitettu, niin voisi sitä siellä kehän laidalla viihtyä paremmin.

Ja eläpä mittää... kyllä ne nämä meidänkin hurtat taas raahataan sinne näyttelykehäänkin. On uusia koiria ja vanhatkin ovat kehittyneet. Ei se arvostelu pahaa tee, vaikka ei niissä BIS-kehissä asti tartte juosta. Mutta ne vinttikoirat... ne ne oli hienoja. Seuraavaksi maastojuoksuja sitten seuraamaan...

Aina ei mene niin kuin Strömsössä..

2011-07-05T11:21:00.000-07:00

No onhan se nyt ihan hasardia yrittää kuvata 3 aikuista koiraa, joista yksi on Lempi ja yksi Iitu, kahta 5-kuista flattipentua ja vielä dumpata kuvaan pari 7-viikkoista mäykkypentua. Ei ei ei.. tytöt ja pojat elkää kokeilko tätä kotona. Ja jos kokeilette niin avustajia tarvitaan sitten muuten vähintään kaksi.. yksi ei riitä. Ja jos ne saadaan aseteltua jonkinlaiseen sommitelmaan, niin tarkista mihin kamera tarkentaa. Todennäköisesti ei koiriin... Blogin otsikon alla yksi melkein tarkka, melkein oikein valottunut kuva meidän koirista (new commer...kunhan saan kerättyä lisää rohkeutta kuvaussessioon). Kuvassa siis Lempi, Iitu, Minttu, Sylvi, Viivi, Röyhyvihvilä (Sirkku) ja Rätvänä.

Tässäpä esimerkki kauniista koirasommitelmasta. Kuvassa siis Minttu, Sylvi ja Viivi. Tarkennuskin suunnilleen oikein.

Ja sitten suurin osa kuvista näyttää tältä... koirat on suttuja ja puolet on karussa.

Koiramaista vapaa-aikaa

2011-07-03T23:30:00.000-07:00

Sylvi on meillä hoidossa, mikä tarkoittaa, että tilapäisen tilapäisesti meidän talouden koirien päälukema on lisääntynyt 12 kappaleeseen. Sylvilisä ei sinällään kauheasti rasita, se menee ihan siinä samalla kun tuo Minttukin. Ja viihdyttävät toisiaan. Iltaisin haluavat ylimääräisen pihalla riekkumishetkensä, muutenpa ei extratyötä siitä olekaan. Sylvi on siis hyvin sopeutunut tyttöjen laumaan, eikä sillä ole ollut ongelmaa kenenkään kanssa ja hyvin nukkuu koirien huoneessa kavereiden seurassa. Helppo koira :)

Iitukin on joutunut jo koirien huoneeseen yöksi. Mäykkypentuset nukkuvat kaikki samassa boksissa (itse änkäytyvät sinne aina levolle) ja ne on vieroitettu emästä, vaikka Iitu käykin aika ajoin tarkistamassa, että kaikki on pennuilla hyvin. Ne on nämä mäykkypennut ihanan helppohoitosia (ainut että aika ajoin joku karkaa aitauksesta, tykkäävät änkäytyä pieniinki koloihin). Kaikki tulee kutsuttaessa luoksekin jopa! Nukkuvat aamuun astikin.. eivätkä metelöi! Eläinlääkäri on myös pentuset käynyt tarkastamassa ja siruttamassa ja kaikki saivat terveen paperit! Se ero oli flattipentusiin siruttaessa, että melkoisia protesteja koettiin pistämisen yhteydessä... mutta niinpä se olennainen tempperamentin ero siinä näkyykin.

Viikonloppu alkoi meillä jälleen F-pentujen kimppauinnin parissa (mukana myös isot tytöt Hellevi ja Viivi). Kaikkiaan viisi paikallista pentua (Sylvi mukaanlukien) nauttivat viilennyksestä ja toistensa seurasta. Mahtava näky ovat laumassa nämä pennut pitkine koipineen. Ehkä pitäisi vieläkin pitää niitä pentupantoja, että varmasti lähtisi se oma pentu mukaan sieltä joukosta! Samaa näköä siis ovat, jokaisella toki omat uniikit piirteensä.

Lauantaina olikin sitten isosisko-Helmi NOME-kokeessa. Helmin kanssa on treenailti muutamaan otteeseen yhdessä. Teemana on ollut enempi tai vähempi Helmin päätäntävallan vähentäminen ja yhteistyön lisääminen ja tuottaahan se pikkuhiljaa tulosta! Luovutusten sujuessa halutulla tavalla ja kaikkien vaadittujen riistojen löytyessä Helmi ja Kaisu saivat alokasluokan kolmannen palkinnon! Onnea! Vielä jää työstämistä ohjauksiin ja palautusten yhteydessä ei sopisi kylpeä... mutta muutoin kelpo työskentelyä tytöt!

Ohessa kuva Helmistä kokeessa (lainattu Kaisulta..).

Ärrille nimet

2011-06-27T23:11:00.000-07:00

Alla kaikki öttiset nimineen:

Filurin Rakkari (sininen)

Filurin Ruuti (musta)

Filurin Raketti (vihreä)

Filurin Ruttu (ruskea)

Filurin Rentukka (punainen)

Filurin Röyhyvihvilä (keltainen)

Filurin Rätvänä (violetti)

Juhannustohinoita

2011-06-26T23:38:00.000-07:00

Meillä ei paljoa juhannuksenakaan rillutella. Tästä pitävät huolen pikkuisen pojan lisäksi seitsemän mäyräkoirapentua. Rilluttelut siis hoidettu paremminkin heidän toimestaan. Toisaalta sitäkin mielenkiintoisempaa juhannusta onkin vietetty. Aattona ajeltiin tyttöjen (eli koirien) kanssa mökille mutka. Siellä Viivi jatkoi kuntokuuriaan uimalla veneen perässä ja tehtiinpäs siinä sitten jokunen vesi- ja maaohjauskin, joissa ei tällä kertaa moitittavaa. Jos nyt jotain kaivetaan, niin sakkas se vähän kaislikon rajassa ennen irtaantumista avoveteen. Mutta jos ei tyylipisteitä katsota, niin kelpo suoritus sekin. Ja viikolla tehty reeni Lauttiksessa, ei mennyt huonosti sekään. Oiskohan tuo koekunnossa... tylsää sinällään, että tuntuu ettei niissä kokeissakaan ole järkeä laukkoa pelkästään huvin ja urheilun vuoksi, kun se valionarvo on jo... no mestaruuteen sitten ja josko ois 20.8 (tai jo 10.8) työkunnossa.

Pikku-Minttu ajoi lyhyen verijäljen ja nyt mentiin t a r k a s t i joka veripisara nuuskutellen. Jänönkoipi löytyi jäljen päästä ja hyvä niin. Tyytyväisin mielin. Iitukin on aloitellut vähän reenilöisiä ja VERI-reenit on mennyt hyvin (lokillakin on edelleen pää!) ja jussina Iitu harjoittelli yhden katkokulman, josta ei pitkäksi aikaa mammalomalaisella ollut päänvaivaa. Nyt kun vain saataisiin "kiinteytettyä" ne tissit, niin voisi niitä kokeita alkaa suunnittelemaan. Lempi on ollut... no Lempi.

Pääasiaan... eli mäykkypentuihin, jotka ovat kyllä olleet mahtavia tyyppejä. Pentue on tasaisen oloinen. Pennuille on esitelty sorsansiipiä, kanipalloja, jäniksen- ja kauriinkoipia, sekä supinnahkoja. Riistaan pennut suhtautuvat avoimen uteliaasti ja reaktiona on yleensä joko se, että saalis kiikutetaan jonnekkin turvaan paremmin tutkittavaksi tai sitä riepotellaan. Kaikki tutkivat rohkeasti uusia ympäristöjä, ovat sosiaalisia ja reippaita. Leikkitapa poikkeaa noutajanpennuista sikäli, että mäykkypennut leikkivät enemmän jahtaamis- ja taisteluleikkejä, jossa retuutetaan tovereita lujaa. Meidän muihin koiriin pennut suhtautuvat rohkeasti, eivätkä turhia väistele. Lempsua pennut hirvittää, Viiviä ne ällöttää ja Minttu leikkisi mielellään. Pennut ulkoilevat päivittäin ja eilen suunnattiin ensimmäiselle autoreissulle metsään. Siellä tutkittiin kaikkea mahdollista jännää ja harjoiteltiin edelleen pillitystä (hyvin osaavat tulla pillillä luokse). Illalla valokuvaussessio sitten. On se mäykkypentujenkin kuvaaminen ja seisottaminen yhtälailla haastavaa, kuin muidenkin pentujen todettiin jälleen.

Valinta tyttöjen osalta on tehty. Suuria eroja tytöissä ei ole, joten sikäli valinnat olivat yhtälailla vaikeita ja helppoja. Violetti tyttönen matkaa ihastuttamaan isänsä kotia. Se on rohkea, ennakkoluuloton, ei reagoi koviin ääniin, itsenäinen, änkäytyy pieniin rakoihin ja on tytöistä pienin ja huimapäisin. Punainen matkustaa Kuivaniemeen, se on vähän isompi, rohkea, ahne ja valtaa helposti paikkansa ruokakupilla, innostuu varsinkin sorsansiivistä kovasti ja mökkyyttää veljiään mielellään. Keltainen menee Tuiraan, sillä on eniten turkkia, se on aavistuksen rauhallisempi, rohkea sekin ja reipas, se myös hoksaa että riistoissa on jokin jännittävä juttu.

Pojistakin on aavistukset miten voisivat mennä. Sininen on pojista röyhkein ja ahnein, se on rohkea (okei kaikki ne on rohkeita :D) innostuu riistasta, kivannäköinenkin se on, vaikkakin hieman punkero (työntää muut ruokakupilta pois) tällä hetkellä. Ruskea on kivannäköinen (ja suloisin), hieman rauhallisempi, ahne, reipas nuuskuttelija, ihastui kovasti jäniksen koipiin. Pienemmistä pojista vihreä on utelias, reipas, tutkii ennakkoluulottomasti uusia paikkoja. Musta on myös vähän rauhallisempi, ovela (vie aarteet piiloon) ja innostuu repimään riistaa.

Yhteistä kaikille on, että ne ovat sosiaalisia, luottavaisia, rohkeita, kiinnostuvat riistasta ja taistelevat, kun niitä leikittää lelulla. Kivoja kivoja pentuja! Kaksi urospentua etsii edelleen sopivaa omaa kotia.

Vielä on suunnitelmissa kokeilla pennuille miten ne reagoivat jälkiin ja supinnahkaa esitellä laumassa niille. Metsäretkeilyä tehdään nyt varmasti useampaan otteeseen, niin kuin muillekin pennuille on tehty. Ja sisäsiisteyskoulu aloitetaan, kun pennut siirtyvät kortteeraamaan lähemmäs ulko-ovea.

Siinäpä se juhannus sitten on mennytkin. Kävi se Minkuli vielä katsomassa hevosia tallilla.. josko sitä siitäkin sitten jonain päivänä olisi maastoratsastuskaveriksi, jos ei muuhunkin. Tänään alkaa sitten Filureiden tottistelut. Tervetulemast siis isommat ja pienemmät..!

Viikonlopun tuloksia

2011-06-20T02:13:00.000-07:00

Nalli (Z.Forever Dorado) ja Jarmo NOME-kokeessa Rovaniemellä, tuloksena AVO2... jälleen. Kyllä se ykkönenki (ja useampikin) sieltä tälle parille vielä napsahtaa! Hyvä tulos tämäkin :)

Topi (F. Vellu-Vermutti) ja Jossu palveluskoirien hakukokeessa. Pisteitä 268 ja HK2-koulari. Melkosta kyytiä sielläpäin hommat tänä kesänä etenee. Onnea!

Minttuisia miettehiä

2011-06-19T12:07:00.000-07:00

Se on hyvvää se Classicin minttusuklaa, mutta sitä pitäs olla mieltä tuosta meiän omasta Mintusta. Onhan se jännä pentu. Sillä ei ehkä sittenkään ole sitä Viivin kiltin tytön katsetta, vaan ehkä semmonen ovelan kelmiläisen katse. Viettääköhän se liikaa aikaa meidän Lempin kanssa? Onhan se Viiviltä perinyt ainakin jotakin kuitenkin: ilmavainua ja rohkeutta ihan jakaa asti. Tuliskohan sitä yhteistyöhalukkuutta jostain vai pitäskö sitä itse alkaa (muka) jostain tekemään.

Hah.. tuossa taas todistettiin tyhjäksi näitä ikuisia hokemia, että mitä pitää tehdä. Oltiin Minkulin kanssa tuossa rannassa, jossa se vainuili kauhiasti kaikkia omasta mielestään jännää, eikä olleskaa välittäny niistä mun (muka) jännistä jutuista mitä silleen yhdessä oltaisiin voitu leikkiä. Niin jätinpäs sitten sen touhuilemaan ja karkasin siltä kukkulan päälle seuraamaan, että miten sille nyt tulis hirveä hätä, kun se jäi yksin ja se lähtis hulluna mua etsimään. No ei se lähde! Eikä tule mitään hätää! Siellä touhuili ihan rauhassa piiiiiitkän aikaa, kunnes piti lähtä katsomaan, että mitä se siellä oikein syö.

Kyllähän Minttukin kaikkia yhteisiäkin kivoja juttuja tekee.. niin ku noutaa damia... JOS ei ole just mitään muuta kivaa. Ja niitä kivojahan Minttu sitten löytää... kuolleita pikkulintuja (saldona nyt 3), kalan jäännöksiä, sorsien ja fasaanien jälkiä ja tölkkikin käy... upea aarre siis, karjalatölkki. Aika paljon nenä siis pikkulikalla käy. Arvata saattaa, että kaikki kivat nenähommat sujuu... makkarajälki, namien etsintä sisällä ja ulkona, verijälki... ja kivoja ovat lintujen siivet, kanipallot ja jäniksen koivet.

Että sotasuunnitelman laadintaan.. kontaktia, "tokoa", damiharjoituksia sisällä, enemmän metsäilyä jne jne.

Voihan Räkä

2011-06-16T23:20:00.000-07:00

Ei Räkä EI tule yhdenkään pennun nimeksi. Tässä pidän pääni! Yksi FlipFlop :D on tullunna ja se menköön, mutta raja on Räkässä! Aivoriihi siis meneillään pentusille nimiksi. Kaksi aivan varmaa nimeä on jo Ruttunen ja Romanssi ovat ruskea poika ja violetti tyttö ja he ovat nimensä saaneet, koska ne heille sopivat. Vielä odotetaan lisää karaktääriä näkyville pennuissa, että saadaan kaikille sopivat nimet! Vaikka johan noissa eroja näkyykin. Monenlaista luonnetta on seitsikossa. Yhteistä kaikille on että ovat avoimia, rohkeita, leikkisiä ja reippaita. Sitten eroja on uteliaisuudessa, sylittelyhaluissa ja siinä kuinka lujaa ne puree ts. sinnikkyydessä :D Näistä etsitään metsästykseen sopivia yksilöitä ja näyttäisi että aika monta luolaan sopivaa näistä löytyy ainakin alustavasti luonteen perusteella! Kaksi urospentua on edelleen vapaana ja heillekin etsitään mukavat kodit, vaikka sitten ajan kanssa.

Pentujen arkeen kuuluu tällä hetkellä pillille ehdollistamista ruokailun yhteydessä, päivittäin ulkoilua pentuaitauksessa, seurustelua keittiössä ja olohuoneessa, sekä leikkiä leikkiä leikkiä. Muita meidän koiriakin pennut ovat jo pikaisesti tavanneet.

Sitten muuta... Viivi on ollut kuntokuurilla, joka lähinnä sisältää uimista, uimista ja uimista ja vähän lenkkeilyä, lähinnä kävellen pitempiä taipaleita. Ja kyllä se kunto nopeasti uiden nouseekin. Nyt otti Viivi itselleen muutaman päivän saikun... reikä käpälässä. Kiitos kaikille juopoille, jotka puskia asustaa. Olen ensimmäisenä kannattamassa lakiehdotusta, jossa kielletään kaljan myyminen lasipulloissa. Sitten kun vielä saataisiin metsistä pois kaikki muu romu.. mikroaaltouunit, pakastimet, telkkarit, poltetut autot, peltiromu (tosi paha koirille), rakennusjätteet jne jne. Ihmiset ne on melko sikoja. En viitsi ottaa kantaa koiranpaska- ja koirien uittamiskeskusteluihin, mutta eiköhän ne ole ihmiselle pienempi paha kuin mm. ne öljytynnyrit siellä uimamonttujen pohjassa... Totta kait koirat pois virallisilta uimarannoilta (ja toreilta) ja koiran paskat on kerättävä naapureiden portinpielistä... se on vain pieni velvollisuus ja huomaavaisuus tässäkin kunniaan... mutta ei sinne kaatopaikalle nyt NIIN pitkä matka ole, etteikö sitä telkkaria voisi samalla vaivalla sinne viedä (ja ilmaiseksi). Ja jos ne pullot sinne rantsuun saa kannettua, niin eikös ne ole jopa keveämpiä pois vietäessä...

Toinen problematapaus Viivin lisäksi on Minttu, jonka maha on ollut enempi tai vähempi sekaisin Pudasjärven viikonlopusta asti. Nyt se on (ehkä) kunnossa... Arvelen että mahdollisesti joku vatsapöpö ja vieläkin todennäköisemmin se on syönyt jotain sille epäsopivaa roskaa, joka sai mahan sekaisin ja ärtymään oikein kunnolla. On paastottu pariinkin otteeseen ja vaihdoin jopa hetkeksi eri nappulaan, vaikka en uskokaan ongelman olleen siinä ja ruokavalioon on lisätty maitohappobakteereja, naudan mahaa ja muutakin mahalle hyvää tekevää. Jospa se olisi nyt kunnossa... ei ole ihan niin teräsvatsa kuin emänsä. Mutta tästä eteenpäin Mintullekin syötetään vähän kaikkea, jottei maha ala nirsoksi eli raakaruokaa, puuroa ja nappulaa. Jos on nyt kunnossa niin hyvä, jos ei niin sitten käy tiemme jo lekurille droppia hakemaan.

Reenit on ollu edellä mainituista olosuhteista johtuen vähäisiä... myös kuuma keli vähän veroitti reeniohjelmaa. Viiviä edelleen pitäisi höykyttää ja erityisesti markkeerauksia tehdä. Mintulle olisi hyvä tehdä nyt nenäharjoituksia ja sitten saisi ihan oikeasti kait jo jotain sille opettaa. Kulkee se erittäin nätisti hihnassa... että sen se nyt osaa.

Ensikosketus ulkoilmaelämään

2011-06-09T22:54:00.000-07:00

Pikkumäykyt kävi pihalla ekkaa kertaa eilen. Aluksi maailman valtavuutta vähän ihmeteltiin, mutta pitihän sitä sitten tutkiskella ja maistella.

Pikkumäykyt jo 3 viikkoa

2011-06-06T07:45:00.000-07:00

Pikkumönkijät ovat lähteneet siis jo kunnolla liikkelle. Pentuhuonettakin on päästy jo vähän tutkiskelemaan, vaikka aika enimmäkseen vielä pentulaatikossa kuluukin. Koiranruuan makuun on päästy ja madotuskin on tehty. Kaikki ovat mitä suloisimpia. Rakenne ja ulkonäköeroja näkyy pennuissa taas hieman paremmin. Musta poika on kuin kuva isästänsä ja on myös tummin pennuista ja pienin. Siinä on jollekin kasvamassa ainakin luolaan hyvin sopiva kaveri... näyttäisi siitä luonnettakin jo vähän löytyvän. Sininen ja vihreä poika ovat tasaväkisen rohkeita olleet toistaiseksi ja innokkaasti ensimmäisinä ovat tutkimassa uusia alueita. Ruskea Ruttunaama (maailman ihanimmat naamarutut ja jalkamakkarat) se nukkuu aina läjässä päälimmäisenä. Saas nähdä millaista karaktääriä se alkaa ilmentämään. On se ainakin syötävän ihanan näköinen.

Tytöissä on ihana söpöläinen violetti. Pikkuisen pienempi kuin muut tytöt ja myös vähän kevyemmän oloinen, aika reipas liikkuja tuntuisi olevan. Keltainen on oikea partanaama ja punainen on värinsä puolesta erilaisuudessaan aina esiinnouseva. Rakenteellisesti keltainen ja punainen ovat aika samanlaisia. Jänniä viikkoja meillä edessä, kun saadaan pikkumäykkyihin alkaa tutustelemaan! Saapas nähdä mimmoisia "pikkupetoja" meillä asuukaan. Edelleen pojissa on vapaana jokunen. Tällä hetkellä vaikuttavat hyviltä pennuilta!

OSN:n juhlasempalot

2011-06-06T07:15:00.001-07:00

Huh ohi on koerupeamat ja juhlinnat. Mahtavaa oli taas olla koiraleireilemässä. Aivan kuin olisi taas herännyt talven jäljiltä! Viikkoon mahtui niin plussia kuin miinuksiakin. Heti torstaina oli ensimmäinen miinus, kun jäljenteon yhteydessä unohtui kännykkä auton katolle... se löytyi kyllä myöhemmin, mutta joku oli kehdannut ajaa sen päälle! Ei toiminut enää ei... Perjantaina heti toinen miinus plakkarissa, kun tuulinen ja aurinkoinen jäljestyskeli ei oikein sopinut meidän ilmavainuiselle huhhahhaihattelujäljestäjä Viiville vaan hukathan sieltä tuli kakkososuudelle (eli sivutuulessa). Ensimmäiseltä se oli kyllä jo palaamassa, mutta siltä kolmannelta sillä ei kyllä ollut aikomustakaan enää kääntyä. Mitälie ajatteli tekevänsä. Riistaa ei ollut haitolla muuten, mutta aika hienosti Viivi ilmaisi yhden vanhan puun hyppimällä sitä vasten... oisko ollu lintuja siinä... se verijälki sinne puuhun ei varmuudella ainakaan ollut kiivennyt. AVO0 siis sieltä.

Pikkuinen Minkulimankuli pääsi mätsäriin ja oli käyttislabukoiden seassa paras pentuluokassa. Hyvä Minttu! Pokaalikin tuli! Muutoin Mintun leirielämä oli lähinnä autossa olemista ja välillä muiden pentujen kanssa leikkimistä (Marge, Sylvi) ja kävi se toki vähän valloittamassa leireilijöitä. Uimassa Minttu kävi taas todistetusti ja pärskyttäen ui... Viivi osallistui toto-juoksuunkin ja taisi juosta hyvän ajan. Olisi nopeampi, jos ei siihen lähtöön tarvisi aina ottaa niitä balleriinahyppäyksiä.

Plussia sateli lauantaina, kun NOME:n piirinmestaruudessa Viivi hurautti tehden töitä VOI2:sen edestä. Hyvä fiilis jäi startista ja pikkuinen harmitus siitä missatusta markkeerauksesta. Ei Viivillä mitään ongelmaa muistamisessa ollut, mutta meni yli ja komeasti ja toi sitten sen korpin sieltä hakualueelta niin kuin muutkin. Ohjaukset (maa ja vesi) menivät kohtuu helposti. Toki Viivillä on parantamista siinä tyylikkyydessä edelleen ja markkeeraukset muisti ja suoraviivaiset (paitsi se yksi...), haussa Viivi oli jälleen hyvä, vaikka kuntopuoli ei olekaan vielä kohdillaan. Treeni-intoa jäi startin jälkeen ihan kivasti...

Toinen plussa lauantailta oli Viivin luonnetesti ja myös pienimuotoinen yllätyski ehkä. Alkuunsa Viivin saama pistemäärä 236 tuntuikin aika korkealta, mutta ei siellä itse osasuorituksissa mitään epäviivimäisyyksiä oikeasti ollutkaan. Kun onhan se Viivi rohkea, tasapainoinen, avoin ja vilkas... niin kuin flatin kuuluukin olla. Niin miksipä niitä pisteitä ei sitten tulisi isosti...

Tässäpä nämä pisteet sitten:

Toimintakyky +2 hyvä (voisi olla isompikin flatilla, mutta Viivi pimeässä huoneessa ei hirveän nopeasti lähtenyt kuitenkaan etsimään, vaikka touhusikin siellä)

Terävyys +1 Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua (ei puolusta, eikä tarttekkaan)

Puolustushalu +1 Pieni (ei puolusta, pysyi kuitenkin edessä hyökkäyksessä, kunnes mies oli kohdalla)

Taisteluhalu +2 Kohtuullinen (taisteli hyvin ja käytti kroppaa ja hampaita, mutta irroitti välillä kepistä, voisi olla flatilla isompikin, muttei pakko)

Hermorakenne +2 Tasapainoinen (palautuu hyvin, ei stressannut, voisi olla isompikin vielä)

Tempperamentti +3 Vilkas (tämä oli siinä missä pitääkin, eli ei hössää ja huomaa kaiken tarvittavan)

Kovuus +3 Kohtuullisen kova (pieni yllätys, mutta eihän Viivi oikein mitään pelkää, on kuitenkin ohjaajalle pehmeä minusta... flatille sopii minusta myös +1 hieman pehmeä)

Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin (normi Viiviä)

Laukauspelottomuus +++ Laukausvarma

Tuomarina olivat: Reijo Hynynen ja Jari Keinänen
Kuvat alla H.Mikkosen käsialaa

Taistelua

Kelkka

Hyökkäys

Seinässä

Osa Viivin luonnetestistä tallentui videolle, kiitos Maisa! Sitä pääsee katsomaan tästä. Olisi kyllä kiva jos enempi flatteja luonnetestattaisiin. Voisi vähän katsoa miten vaikkapa NOME-koe menestys korreloi luonnetestitulokseen tai noutokoulutettavuuteen (mikä sanahirviö...) Lauantai-iltaan mahtui vieläpä SNJ:n kunniamerkkien jakaminen. Minulle myönnettiin SNJ:n hopeinen ansiomerkki, mikä oli tietenkin myös ihan kiva juttu. Sunnuntai menikin sitten ihan AVO-luokkaa seuratessa ja pikkuisen talkoohommaillessa.

Muita viikonlopun tuloksentekijöitä (ja ne pieleen menneetkin) olivat Nalli (Zebulons Forever Dorado) ja Jarmo NOME AVO2 (missattu markkeeraus), Helmi (F.Villi-Viini) ja Kaisu NOME ALO0 (tehtävät suoritettu, mutta edelleen palautukset ei tule perille), Iita (F.Vivvi-Vilkastus) ja Raimo NOU0 (haku meni haaveiluksi) ja Topi (F. Vellu-Vermutti) ja Jossu PK-haku 232p ja HK1-koulari.

Uusi Filurilainen blogi

2011-06-01T02:45:00.000-07:00

Vieläpä ainakin yksi bloggaaja mahtuu joukkoomme. Osoitteessa http://www.nalavaiski.blogspot.com/ vilistää Väiski eli F.Flipflop. Väiskin blogissa on tapetilla myös hoffi Nalan tekemiset.

Täällä meillä on "yritetty" valmistautua Pudasjärven koitokseen. Viivin pitäisi saada tulosta MEJÄ:stä, NOME:sta ja luonnetestistä. Yhtään jälkeä ei ole tehty... ja koiran perässä juoksija ei ole koiran kanssa mennyt narun kanssa metsässä sitten kuin viime vuoden keväänä kait viimeksi? Eiku kerran myös tänä keväänä pikkumatkan. Mutta kunnolla siis vuosi sitten. Ja NOME... öö. Meniskö vanhalla muistilla :D No jotain pientä on yritetty touhuta. Ja arvatkaapa kuka UNOHTI ilmoittautua siihen BH-kokeeseen. Jepjep..

Helmin (F.Villi-Viini) riistaongelmaan kävin myös tutustumassa ja jälleen todettiin, että ongelma on lähinnä yhteistyössä ja osin rutiininkin puutteessa. Eli töitätöitä Kaisulle ja Helmille. Helmi, kun noutaa ihan normaalisti ja palauttaakin riistaa, kun astetta "nöyrempi" työskentelyvaihde saadaan päälle ja koira tekemään ohjaajalle töitä, eikä humputtelemaan.

Topi pelastusjäljellä ja pentuja sateessa

2011-05-30T01:59:00.000-07:00

Voi että meidän hieno ja taitava Topi-poika (F.Vellu-Vermutti) suoritti pelastuskoirien jälkikokeen hyväksytysti! Kaikki kepit nousi ja ukkokin löytyi. Paljon onnea Johanna ja Topi! Koekausi on alkanut varsin näppärästi!

Helmillä (F.Villi-Viini) taas oli huonompi päivä, kun NOME-kokeesta paukahti ALO0. Helmi oli suorittanut tehtävät, mutta riistankäsittelyssä oli ollut niin paljon puutteita (palautukset), että ei tulosta.

Oululaisten F-jengi taas kokoontui lauantaina vesisateessa (ei paljon haitannut) ja pääsivät temuamaan. Mukana menossa vilisteli Minttu, Marge, Vilma ja Nemo. Kaikki pääsivät rannassa lutraamisen ja telmimisen lisäksi vähän touhuilemaankin. Varista tutkittiin ja ihanan kiinnostuneita olivat kaikki. Nemo (ja Minttu) jopa nappasi samantein vaakun suuhunsa! Luoksetuloa harjoiteltiin ja ei ollut kenelläkään siinä ongelmaa. Tehtiin vielä laahausjälki verisellä sorkalla kaikille. Nemo oli ihan PRO ja huomaa että jälkiä on tehty. Vilma oli todella innoissaan ja jäljesti mahtavasti. Margea vähän hirvitti, mutta hiljaa hyvää tulee ja itsenäisesti pääsi kaadolle. Mintulla taas alkoi olemaan jo hieman Viivimäinen tyyli eli ilmavainua ja vauhtia. Kaikki vaikuttivat lupaavilta niin riistan kuin jälkienkin suhteen. Ihania pentuja ovat! Mammakoira Viivikin teki muutaman vesiohjauksen (helpohkon) ja hyvin se edelleen tekee...

Äffien terveysasioita

2011-05-30T01:42:00.000-07:00

Foxilla on todettu sivuääni rokotusten yhteydessä ja sen johdosta tehty sydämen ultraäänitutkimus. Tutkimuksessa todettiin 2mm reikä eteisten väliseinässä. Tutkimuksen tehneen eläinlääkärin mukaan (Torkel Falk, Helsingborg) kyseessä on todennäköisesti usean geenin yhteisvaikutuksesta aiheutunut synnynnäinen vika, joka ei normaaliolosuhteissa todennäköisesti tule vaikuttamaan Foxin elämään millään tavalla. Kyseessä voi olla myös sikiöajalla ulkoisesta tekijästä aiheutunut synnynnäinen muutos. Vika on harvinainen. Muut pennut jotka on kuunneltu ovat olleet normaaleja. Foxin jalostuskoiran ura tökkäsi alkuunsa, joten se vaihtoi kotia Marien luokse, jossa se harrastaa ainakin tokoilua ja noutohommia.

Foxi ja "isosisko" Avanza, kuva Marie Blomqvist

Hevosurheilua

2011-05-28T00:36:00.000-07:00

...harrastaa meillä Viivi! Ensin sykkelillä reipasta ravia mummulasta tallille ja takaisin ja siinä välissä maastolenkki hevosten tahdissa. Aika sporttista. Näin se kunnon kohotus käy omistajalle mukavimmin.

Meillä on vanha suomenhevosruuna Lento-Ville. Ville on siinä 25-vee vehreässä iässä. Villehän kyllä on ikinuorenoloinen ja näköinen, mutta ei se ori enää ole! Kuitenkin hänhän ei sitä aina muista (ehkä vanhuusiän dementia??). Tallille on tullut sh-ori Hoppunen ja onkin komia ja ISO poika. Siinä se Hoppunen komiasti esitteli ravia ratsastuskentällä, kun Villeä taluteltiin harjattavaksi ja satuloitavaksi. Jopas otti Villeä pannuun tuommoinen elvistely. Komeat hirnunnat, päänheittelyt ja tepastelut sai Hoppunen Villeltä. Jospas tuo oripoika nyt älyäisi häipyä Villen reviiriltä! Mekastus jatkui toki tallissakin vielä. Onneksi oli yleisöä tallilla riittävästi meidän pikkuisen seniilille pikkuruunalle, että tuli kaikille selväksi kuka se kingi oikein on.

Meidän toinen kopukka, hieman nuorempi Pohjois-Ruotsin kylmäverinen Luppiopojken, ei onneksi oriille korvaansa lotkauta. Luppana nyt on muutenkin niin kiltti ja luttunen. Maastoilu sujui pojilta (ja Viiviltä) näpäkkäästi. Ville unohti ehkä että kilpailu-urakin on ohitse, eikä tartteis sieltä Lupin takaa ohi yrittää. Ehkä se on tämä kevät... ihan oli mahdottomana Ville. Juoksentelun jälkeen maistui vedessä kahlailu pojille... Villen kanssa tosin pitää olla tarkkana, ettei kahlailu muutu uintireissuksi (kokemusta on). Sinällänsä tällä kertaa olin tyytyväinen, että istuskelin ison turvallisen Luppanan selässä tämän reissun ajan.

Meillä on tallilla yksi aivan ihana uusikin tulokas... pitää toivoa ettei se tuo vauvakuume itselle vain pääse iskemään.. pikkuori nyt vaan on aika ihana.

Tyytyväisestiruuna-Luppana

Wannabeeori-Ville

Oikeastiori-Hoppunen

Pikkuori mammansa kanssa

Tästä se lähtee...

2011-05-26T02:46:00.000-07:00

Minä poika pistän töppöstä toisen eteen ensimmäisenä!
Pois edestä risut ja ne kävyt, minä olen tulossa.....

Julmianomejuonia juonimaanko?

2011-05-25T11:33:00.000-07:00

Viivi on parantanut NOME-treeneissä otettaan ilmeisen ohjaajaystävällisempään suuntaan. Parit treenit on tällä hetkellä jo mennyt hyvin "kuulolla". Missä vika..? Auttavatko maksapalat? Oliko oikea liikku ottaa käyttöön Tahvo-Sedän perintöpilli? Onko se vanhistunut ja viisastunut (tuskin..)?

Eli eipä oo tarttenu lenkkareita kuluttaa ja ei tinnitä pillinäänet kopassa. Kuitenkin juonailee jotain :D Tähänhän ei uskota, eikä luoteta... suunnittelemme pirullisempia treenejä. On se kumma, jos koira uskoo ensimmäistä vislausta, eikä jää edes yhtää inttämään. Ainut miinus on Viivin normaalia huonompi fyysinen kunto. Siihenkin on yksi korjaus yritetty jo oikeaan suuntaan ottaa, kun taipparitreenien jälkeen hurautettiin vähän uittaen veneellä. Mutta vaatii kyllä nyt kuntoilua (eipä haittais omallekaan kohdalle). Ei kuitenkaan huippukuntoon ehditä piirinmestaruuksiin... toivotaan että jos korvat on kyydissä, niin ei piiputtaisi kunnosta sitten kiinni.

Minttukin on joo, ollut kyydissä veneessä, mutustanut lokkia, tehnyt jonkun pentunoudon ja öö... no ainakin uinut :) Kouluttajan koirana ja äitinsä vanavedessä tullen Minttu on ollut paljon mukana kaikkialla, mutta enimmäkseen nukkunut autossa. Ehkä se on hyvä.. oppiipahan odottelemaan.

Näin meillä äidit.. ja tyttäret. Kuvat jälleen H.Mikkosen käsialaa :)

Valo tuli!

2011-05-23T23:09:00.000-07:00

Ensimmäinen Iitun pennuista aukaisi silmänsä eilen! Kaverit saivat myös omat pantansa. Poikien väreinä ovat tällä kertaa sininen, vihreä, musta ja ruskea, tytöt ovat punainen, keltainen ja violetti. Olisin halunnut vaaleanpunaisen, mutta ei annettu laittaa! Maailmaa lähti siis katselemaan ekana vihreä poika. Pennut kasvavat hyvin. Lähtöpainot on tuplattu.

Jälkiä

2011-05-23T00:08:00.001-07:00

No nyt on urakalla jälkeilty. Ei ollut Viivi niin hyvä kuin antoi reeneissä ymmärtää. Muhoksen MEJÄ-kokeessa kaksi hukkaa 2. osuudelle. En tiedä hukkasiko Viivi varsinaisesti jälkeä, mutta tuulisella kelillä harhailee niin kaukana. Milläs sitä nokkaa saataisiin lähemmäs sitä maata? Lämpöisessä kelissä meinasi kuntokin kopukalta loppua. Tiedossa toki on ollut, ettei Viivi vielä ole fyysisesti entisessä iskussaan. Tulos siis AVO3 jollain pisteillä tuskin hääveillä. Oisko jotain positiivista... merkkaa hyvin makaukset ja kaadon. Jälkitreenit jatkuvat ehkäpä emäntä ohjaksissa tällä kertaa, sillä Pudiksen koe on arkipäivänä ja eipä pääse oikea kuski mukaan. Samaisessa kokeessa starttasi Viivin tyttö Helmi (F.Villi-Viini) joka lopetti työskentelyn 1.osuuden jälkeen. Ensi kerralla sitten maaliin saakka.

Onneksemme tässä suvussa yksi koira tänäkin viikonloppuna piristää kummasti päivää. Nimittäin Viivin poika Topi (F.Vellu-Vermutti) jäljesti PK-jäljeltä 268,2 pistettä (maasto 145, esineet 30 ja tottis 93) ja JK1:sen. Ansaitut onnittelut!

Mutta osaahan ne pienemmätkin. Minttu kävi perjantaina treffaamassa Vilmaa ja Nemoa (ihania ovat!). Pikku kävelylenkin ja vedessä lutraamisen jälkeen tehtiin Mintulle ja Vilmalle lyhyt verijälki. Vilma oli hyvin innoissaan veren hajusta, mutta ei oikein tiennyt mitä ihmettä sille tekisi! Minttu meni jälkeä melko hyvin noin niin kuin toiseksi verijäljeksi. Nemolle ei nyt tehty, sillä Nemo on tehnyt jälkiharjoituksia ihan omalla porukallakin. Nemokin kyllä pääsi kantelemaan sorsan siipeä ja oli ihan yhtä innoissaan siitä kuin Vilmakin. Kyllä näistä ihan noutajia tulee! Mintulle oli tarkoitus tehdä jälki vielä sunnuntainakin, mutta se jäi, kun mökillä reuhaaminen terriköiden kanssa väsytti pikkulikan ja jälkifiilikset meni, kun pihalle luikerrellut kyy pääsi puremaan Marttaa ja Lyytiä. Onneksi ei isompia seuraamuksia kuin huonoa oloa tytöille tullut. Onni onnettomuudessa, että Minttu oli juuri silloin päikkäreillä mökissä. Hitsi että inhoankin käärmeitä!

Mintun elämätä vol 3.

2011-05-19T23:48:00.000-07:00

Pikku-Minttu se jatkaa koiraksi opiskelua. Mitään erikoista ei ole hommattu asian suhteen, mutta ihan tavallisia pentujuttuja vaan. Minttu on paljon leikkinyt Sylvin kanssa ja aivan tytöillä yhteispeli sujuu, välillä rauhallisemmin ja välillä hieman äänekkäämmin. Minttu on leikkinyt ajankuluksi myös Lempin ja Viivin kanssa. Hennan Oodiin ja Unniinkin Minttu on vähän tutustunut, mutta ei ne leikkiny sen kanssa ollenkaan!!! Ajatella!

Kontaktiharjoituksia on tehty... öö... no ainakin kerran (suutarin lapsilla ei ole kenkiä..). Ja hyvin se kontakti sieltä tulee. Ruokakupille on tehty "eteenlähetyksiä" ja malttiharjoituksia ja osaa se Minkkunen istua ja nätistikin odottaa ruokaa (joka kerta ei vain itse ehdi.. sillä illalla täällä meidän "laumassa" tapahtuu hyvin monenlaista).

Mintun sisäelämää on rajoitettu ihan niin kuin meidän isojenkin tyttöjen siten, että koirien aluetta on lähinnä eteinen, koirahuone, kodinhoitohuone ja piha-aitaus. Tämä ihan ensinnäkin Iitun ja pentujen rauhantakaamiseksi ja myös allekirjoittaneen hermojen säilyttämiseksi, siivouksen helpottamiseksi (rapaiset koirat omaan huoneeseen kuivumaan) ja lapsen konttaustreenien tilan rauhoittamiseksi. Mutta eipä se tunnu Minttua haittaavan ja nätisti osaa aidan takanakin odotella. Pääseehän se olohuoneeseen aina treenaamaan sitten kahdestaan emännän kanssa kontaktiharjoituksia, damiasioita, tokoa ja naminetsintää. Ja niitä tärkeitä rapsutteluja!

Damiasiat ovat ihan pentunoutoasteella. Kunhan vähän tehdään lisää vielä niitä ja kontaktiharjoitteita pikkasen enemmän aloitetaan kait jossain vaiheessa ihan oikean luovutustekniikan opettelu. Varmaan tuossa öö.. neljän kuukauden iässä? tai sitten, kun Minttu osaa tulla sivulle.. milloin se sitten onkaan...

Namien etsimisessä Minttu on aika haka. On tehty sisällä ja myös ulkona. Makkarajäljessä on tapahtunut jokin niksahtaminen oikeaan suuntaan pikkukoiranaivoissa, sillä ehkä se yhdistää ne makupalat siihen jälkeen? Ehkä? Etenevyys on ainakin parempaa.

Ja yksi noutajanelämän tärkeitä virstanpylväitä on ylitetty. Minkku on käynyt uimassa. Se päätti oikaista veden kautta ja molskis siinähän olikin uimasyvyys. Ei haitannut pikkukoiraa. Hyvähyvä!

Tästä pennusta ei ole yhtään mitään tarkoitusta tehdä a) näyttelykoiraa (liekö onnistuisikaan) eikä b) agilitykoiraa. Mutta kuva-aiheet niihin liittyen. Seisotuskuva 12 viikkoisesta Minkusta ja ihana leikkiputki, josta Minttu hurahteli läpi montamontamontamonta kertaa, koska se oli kivaa (ja siitä sai namia).

Paljastuksia...

2011-05-19T04:45:00.001-07:00

Olipas siis vielä yksi filurilaisten blogi eli Pikku-Vilma (F. Fay) esiintyy myös blogissa. Blogissa tapetilla siis Vilman pentuaikaa ja kisujen elämää.

Toinen ei niinkään paljastus eikä oikein edes uutinenkaan enään, on se että meidän Viivi se treenailee taas NOMEa. Ja miks just meidän reeneissä aina sataa??? Ensimmäiset omat reenilöiset ei ollu mikään hurraamenestys. Kun sehän on niin, että kyllähän Viivi kuuntelee pilliä ja pysähtyy ja ottaa suuntia. Mutta ihan maailman raivostuttavimmin hutiloiden. Eli keskittymistä haetaan ja myös pikkaisen napakampaa reagointia siihen pilliin! Ei silleen mitään kiirettä tai paniikkia tai ressiä tmv. Mutta kun se on ilmoitettu siihen piirinmestaruuteen, niin voishan se vähän häävimminkin mennä.

Meidän uudessa reenipaikassa nyt takana kahdet ohjausreenit ja myös toisella kertaa markkeerausta. Kierroksia oli eilen liikaa ja siitä oppineena ensin se lenkki, ensin markkeeraus ja ensin sitä kontaktia ja toisella kertaa vasta niiden jälkeen linjaa. Eilisiin paikkoihin ja nou roplem. Mutta saattoi siihen vaikuttaa myös se, että nokkoset pisteli meiän Viivin herkkiin käpälöisiin ja vauhti senkin myötä vähän rauhallisempi tänään. Tai ehkä se ei huomannu eilen kiihkoissaan niitä nokkosia..???

Ehkä pitää Viivin(kin) kanssa oikeasti panostaa siihen reenin valmisteluun koiran kanssa, että sais jo etukäteen kuuntelutaajuuden viritettyä. Plus ottaa lenkkikengät käyttöön... ja ei pelkästään pillireeneissä vaan Viivillä uupuu pentujen jälkeen ihan fyysistä kuntoakin.

MEJÄ menee kuulemma ok. Sehä nähään viikonloppuna onko se edelleen ok.

Mainoksia

2011-05-17T23:54:00.000-07:00

Filurilaisilla on useita blogeja. Helmin (F.Villi-Viini) blogissa voi seurata Helmin TOKO-, PK-, MEJÄ- ja NOME-treenejä. Siellä on juttua myös Helmin lihashuollosta, terveydestä ja Helmin Emännän tekemistä koiramaisista hankinnoista. Helmin sisko Iita (F.Vinha-Vanja) seikkailee myös omassa blogissaan. Iita bloggailee myös treeneistänsä TOKOa, NOMEa ja joskus agilityä ja syksyisin metsästystä. Blogissa seikkailee myös Sami-kissa.

Margen (Filurin Fink) emäntä Pipa kirjoittelee paljon TOKOmaisia juttuja, yleisesti koiran koulutuksesta ja paljon fiksuja ja filosoovisia ajatuksia koirista, kuten myös artikkeleista, julkaisuista ja tutkimuksista aiheeseen liittyen. Blogissa esiintyy myös Margen isot "siskot" Selma ja Hellevi. Margesta oli ihania uusia kuvia Hanna-Mari Laitalan kuvasivuilla. Margen sisko Foxi (F.Fox) asustelee Viivin synnyinkodissa länsinaapurissa. Foxin elämää pääsee kurkkimaan kennelin kotisivuilta. Sinne päivittyy ainakin tulokset ja silloin tällöin uusia kuvia.

Muita koiriemme sivustoja ovat Nallin (Zebulons Forever Dorado) omat kotisivut. Sinne ilmestyy joskus jokunen uusi kuva ja uusimmat tulokset. Myös ihanaisella Sylvillä (Munkhaven Almo Bulli) on blogi, jossa esiintyy lisäksi Kutvonen ja Rokke, sekä perheen lapset. Sylvin blogiin kirjaantuu Sylvin perheen elämää ja kuvia.

Tuhisijat

2011-05-17T23:47:00.000-07:00

Kaikki 7 pikku Ärrää voivat hyvin. Painot on noususuhdanteessa ja muutenkin oli hauska huomata, että jo syntymäpainot pikkumäykyillä oli päälle 300g kaikilla. Ovatkin aika tasaisen kokoista joukkuetta. Tytöt ovat tässäkin pentueessa vähän isompia ja pojissa pari vähän pienempää ja myös lyhytrunkoisempaa tapausta. Päissä on eroja ja uskaltaisin veikata jo tässä vaiheessa kenelle tulee Iitun pää ja kuka perii Semin päätä. Värierot ovat vähäisiä, pojissa on pari aika tummaa riistanväristä, muutoin on tasaista riistanväriä. Tosin onhan meillä joukossa yksi blondi... punainen tytteli lihanvärisellä kirsulla.. liekö sitten punariista vaiko ihan punainen. Ihastuttava se kuitenkin on ja joukon suursyömäreitä :)

Ja ohessa se pakollinen pentupäivityskuva.

Kouluttautumista osa 2

2011-05-17T03:08:00.000-07:00

Viime viikonlopulle oli suunniteltu, jos jonkinlaista WT-/NOME-aktiviteettiä, mutta... Meille tulikin juuri lauantaille niitä pikkumäyräkoiria. Niinpä jäi sitten välistä WT-kokeen katsojaelämys. Yksi "meidän" koirista oli siellä ollut kisaamassakin ja olisi ollut tosi kiva päästä katsomaan. Nalli (Zebulons Forever Dorado) oli avoimessa luokassa ja tällä kertaa jäi yksi dami tulematta ja tulos siis AVO0, mutta ihan kivat pisteet muilta rasteilta 16-0-13-14. Myös Suhosen Villen koulutus jäi siis lauantailta pois.

Sunnuntaina sitten päästiinkin mukaan em. Suhosen koulutukseen Viivin kanssa. Aiheena oli linjaharjoitukset hyödyntäen koiran näköaistia eli lippuja hyväksikäyttäen ja valmistavat käskyt linjalle ja markkeeraukselle. Uutta ajateltavaa sai hyvinkin tarpeeksi. Onhan se ihan järkeenkäypää, että koira etenee linjalla näkökyvyn pohjalta eli kiintopisteitä kohti kuin hajujen perusteella. Teimme WT- /A-koetyylistä markkeerausharjoitusta rivistä ja se varmasti nyt teki Viivillekin ihan hyvää. Pääsinpä tällä kertaa myös puuttumaan sen työskentelyyn hyödyntämällä edellisviikon Valkoisen koulutusta... eli sitä luoksetuloa noudon ollessa kesken. Muutoin Viivi oli ihan jees, tyypillisesti rauhallinen ja varma rivissä olija. Hieman heinän syöntiä tosin ilmeni ja teki se hyviä markkeerauksia. Tyytymätön olin siihen että sen keskittyminen tällä kertaa herpaantui motocrossien aiheuttaessa pientä häiriötä.

Minttukin oli mukana. Se pääsi Sylvin kanssa tutustumaan häkissä odottamiseen pellon reunassa, autossa nukkumiseen, puroon (pikku molskahdus sattui) ja treenitunnelmaankin, kun pääsi katselemaan isojen touhuja. Ja paljon ärinää purinaa kanssasisaren hyvässä seurassa!

Kuvassa Ville Suhosen koulutukseen osallistunutta pohjoisen flattiporukkaa.

Raketti ja kaverit on täällä!

2011-05-14T05:37:00.000-07:00

Iitu synnytti maailmaan tasan kolmessa tunnissa seitsemän pikkumäyräkoiran alkua. Saimme 4 poikaa ja 3 tyttöä. Kaikki näyttäisivät voivan tällä hetkellä hyvin. Iitukin lepäilee kovasti pienentyneen mahansa ja seitsemän pikkuisensa kanssa hyvin ansaitusti. Onkohan siinä joku juttu, että näissä Filurin-pentueissa on aina se seitsemän pentua? Seitsemän on hyvä luku!

MEJÄ-harjoituksia

2011-05-14T01:54:00.001-07:00

Viivi on tällä viikolla päässyt ajelemaan muutamaan otteeseen jälkiä. Jälkityöskentely on sujunut melko hyvin. Jopa napakka ei sai Viivin muuttamaan mieltänsä kanalintuihin sekaantumisesta ja jälki-kehoituksella työskentely jatkui. Uusi juttu Viiville oli, kun olimme Aukustin kanssa mukana ajamassa yhtä pidempää harjoitusjälkeä. Etenevyys kärsi hieman, mutta niinpä se suoritettiin seki jälki lopulta ihan normaalia vauhtia, vaikka tällainen yllätyselementti oli mukana. On sillä Viivillä ainakin mahdollisuudet tulokseen.

Minttukin on jäljestänyt pari makkarajälkeä, joita ei oikein tajua sillä etsii vain makupaloja, pari jäniksenlaahausjälkeä, joista jälkimmäinen meni ihan näppärästi (Hyvä Minkku!) ja yhden verijäljen, joka sekin meni kivasti. Kyllä se pikkuhiljaa hoksaa että noita hajuja voipi seurailla.

Apua apua apua...

2011-05-10T22:58:00.000-07:00

Vuoden ensimmäiseen koetukseen tuli kutsu! Viivi pääsee aloittamaan koekauden MEJÄ-kokeella. Hui hirviä... tai hui kanalintuja! Mistä saadaan Viiville semmoinen koejälki ettei siinä oo vähintäänkin teeriparvea (tai rääkmettä)! Ja nyt sitten reenaamaan (ja Minkkukin saa oman ekan jälkensä). Illaksi veripulloa sulamaan. Onhan tässä kuitenki enemmän nyt aikaa kuin viime vuonna koereenit aloitettiin välillä viikkoa ennen koetta :D

Hei.. me kouluttaudutaan ja muuta sillisalaattia.

2011-05-10T01:07:00.000-07:00

Ainakin vähäsen. Viime pyhänä oli Valkosen Esa kouluttamassa OSN:n NOME-toimikuntalaisia. Siellä sitten käytiin mekin Viivin ja Mintun kanssa. Minttu ei päässyt oikein mitään tekemään, mutta osoitti se mielenkiintoa yhden markkeerauksen suuntaan (ehkä vahingossa), kuuli startterin laukauksia, näki ison traktorin ja junan, paljon ihmisiä, koiria hengaamassa ja töissä, sekä nukuskeli autossa. Riittäähän se sekin NOME-kouluksi Pikku-Minkulle. Reipas oli pikkukoira.

Viivi oli hieman nuorempiensa joukossa, sen ryhmässä oli avo-voi koirakoita. Koulutuksesta nyt jäi päällimmäisenä mieleen se mitä ajattelinkin eli koiran ohjaajan pitäisi pysyä jotenkin kärryillä, jotta se koiran ohjaaminen olisi sujuvampaa. Pölijä sitä on, kun on unohuttanut niin paljon jo siitä omasta koirastaan. Viivi toimi hyvin tavallisella Viivi tyylillään. Oli hyvin tosissansa. Esalla oli hyviä juttuja mietittäväksi ja jäihän siitä taas takataskuun muutama treenattava asia. Enemmänkin olisin halunnut seurata ja ehkä se sunnuntain koulutus olisi ollut Viiville omiaan, mutta kun oli niitä äitienpäivän äitivelvollisuuksia. Tosin päästiinhän sitä Viiviä harjoituttamaan illalla verijäljelle. Tai siis JP pääsi.. yksi hukka linnun makuuksiin? ei ainakaan hirvenjälkiin sillä tuoreita jälkiä oli joka puolella eikä niihin seonnut, mutta pyynjäännökset oli ollu hukan lähellä.

Sitten me on taas koulutettu sitäkin taipparikurssia. Eilisestä koulutuksesta jäikin ihan hyvä fiilis. Eka kerta menee vähän tutustuessa koirakoihin, mutta nyt osasi jo tehdä jokaiselle sopivia vähän "räätälöidympiä" harjoituksia. Minttu ja Viivi olivat myös mukana. Viivi teki palloilla hakua ja Minttukin pomppi mukana.

Mintun työlistalla on viime päivinä ollut pallon ja pentudamin kanssa noutoleikkiä ja ihastuttavalla pennun innolla se vielä palauttaakin. Nyt pitää vain itse muistaa että se kaksi toistoa kerrallaan on tarpeeksi. Hajuihin on tutusteltu, Minttu on tehnyt ihan makkarajälkeä (menee liian lujaa, tarvittaisiin valjaat), pupuakin on vähän raahattu Mintulle ja kanipallo oli tosi pop-juttu!

Minttu pääsi lauantain koulutuksen jälkeen leikkimään Margen ja Sylvin kanssa. Kivaa tuntui kaikilla olevan ja temuaminen olisi varmasti jatkunut ja jatkunut. Marge oli ihan hilkulla että menee uimaan. Kaikki kolme ovat aika persoonia, jokanen omanlaisensa. Ihanaa seurata mitä näistä oikein kasvaa.

Iitu vain kasvaa ja kasvaa ja kasvaa. Jossain oli syntynyt 13 mäykkypentua... hui kamala, onko tässä aihetta kasvattajan painajaisiin. Tänään on 1. astutuksesta 62 vuorokautta, ei merkkejä synnytyksestä.

Kuva K.Sikala

Mintun elämätä

2011-05-05T10:41:00.000-07:00

Minttu ei oikein arvosta näitä yksinolemisharjoituksia... aina välillä menee jees ja talossa vallitsee syvä hiljaisuus.. ja taas toisinaan ei. Mintusta on ihan ok olla omassa huoneessa silloin, kun hänestä on sopiva nukkuma-aika, mutta ei muulloin. Tässä vaadittaneen vähän pitempää pinnaa... Muutenpa Mintulla ei isoksi koiraksi opettelussa muita kompastuskiviä ole tullut (vielä) vastaan. Eri paikoissa kuljetaan reippaasti, muutama tuttu koira on tavattu, portin takana ollaan hiljaa, pihalla ollaan aitauksessa hiljaa, hihnassa kuljetaan nätisti, kutsusta tullaan luokse, kontaktiharjoitukset alkaa sujumaan, on aloitettu sivulletuloa ja sivulla olemista, istuminen käsimerkillä sujuu ja damia on esitelty, että sekin olisi melko kiva juttu. Oikeaoppista ovesta kulkemiskäytäntöä on harjoiteltu.. eli rynniä ei saa ja lupaa pitäisi odottaa. Ruokakupillakin löytyy jo malttia odottaa nätisti ja myös "eteenlähetystä" on kupille tehty. Ruuan etsiminen on Mintusta kivaa eli makkarajälkiä on jokunen tehty ja namusia etsitty myös lähihakupillityksellä. Kuulostaa kuin olisi kovakin kouliminen päällä, mutta oikeasti mietin tuossa että enpä oo paljoa ehtinyt Mintun kanssa tekemään (liekö hyväkin..???) Taipparitreeneissä Minttu oli Viivin kanssa mukana ja pitihän sitä varista sille näyttää siellä (vaikka sanoin etten niin näytinpäs silti).

Liekö tuota tarvii kauheasti tapakouluttaa? Nää meiän tytöt sitä koulii mun puolesta. Viivi näyttää miten missäkin käyttäydytään ja laittaa sille vähän rajoja. Lempsukka (ja kyllä Viivikin) leikkii ja opettaa koiraa. Iitu menee Mintun ja lapsen väliin, ettei Minttu mene vauvaa härppimään. Luulenpa että Viivi saa Minttua lajikouluttaakin, kunhan se hippusen verran vielä kasvaa. Hyvin tuo Minttu tuossa laumassa on löytänyt paikkansa ja tytöt on kyllä olleet mahtavia sen kanssa.

Vahingossa on tainnut käydä niin, että se tuo Minttu on aika paljon niin kuin Viivi. Sikäli kun vielä muistaa kuuden vuoden taakse sen mimmoinen Viivi oli pentuna. Mutta Minttu siis on kiltti pikkutyttö ainakin vielä. Pilkahdus Paavoakin toki näkyi käyttäytymisessä sen pyynsiiven kanssa. Nyt jos olisi Viivin kouluttamisesta jotain oppinut, niin sitä voisi vähän ehkä hyödyntää Mintun kouluttamisessa..? Ehkä..

Sosiaalista käyttäytymistä Minttu on tänään harjoitellut Vilman ja Nemon kanssa metsäretkellä. Nemo oli kasvanut ihan pojan näköiseksi kahdessa viikossa ja oli kivannäköinen veijari muutoinkin. Oli pennuilla hauskaa! Nemo se kastautui Viivin perässä tietentahtoen ihan oikeaoppisesti uimasille, eikä ollut moksiskaan. Saattaapi melkoisia vesipetoja näistä tulla! Ihana oli taas nähdä Viivin pentuja, voi kun kaikki olisivat täällä yhtä lähellä :)

Mitä pahaa mäyräkoira on tehnyt?

2011-05-04T11:33:00.001-07:00

Ansaitakseen tuommoisen mahan??? Maavaraa on jäljellä nälkäisyysasteesta riippuen 2-4cm. Mäyräkoira näyttää joka päivä isommalta. Ei kait se enää tuosta voi tuokaan maha kasvaa??? Pikku-Ärrät syntynevät ensi viikolla. Jännittäviä aikoja...

Mintun "kurjaa" elämää ja vappua.

2011-05-01T12:34:00.000-07:00

Kyllä on ollut Mintulla vaikeaa :) Kun kaikki toverit ovat pois läksineet. Yksin on pitänyt nukkua ja leikkiä ja ihan kamalaa ja ruokakin on pahaa... Ehkä asiat eivät ihan noin kehnosti Mintulla ole, vaikka välillä siltä kyllä kuulostaa... Vilman lähdettyä on Minttu saanut alkaa opettelemaan tuota koirana olemista meidän huushollissa ihan tosissaan. Se tarkoittaa nyt ensi alkuunsa tuota emästä ja sisaruksista vieroittautumista ja yksinolemisen harjoittelua. Pienet tutkimusretket maailmaan Minttu tekee myös pääasiassa kahden kanssani. On käyty kävelemässä joen rannassa kahden, soramontuilla, tallilla vierailtu ja vaunukävelyllä eli hihnaharjoitteluakin on harrastettu. Eikä siinä hihnassa näyttäisi mitään ongelmaa Mintulla olevankaan. Kontaktiharjoitukset on otettu päiväohjelmaan ja edelleen jonkin verran nenänkäyttöharjoituksia tehdään ruualla, mikä on minusta aika luontevaa, että koira työskentelee ruokansa eteen.

Olen hillinnyt itseäni ja en ole lähtenyt vielä mitään hirveästi noutohommia rakentelemaan. Paitsi... lokkien haku matkalla katsottiin pikkuisen lokkia (vähän liian iso vielä), mutta pyynsiipi mahtui hyvin Mintun suuhun ja sitä innokkaasti kanteli (isänsä tapaan kauas karkuun) ja pillille tuli kyllä nopsaan takaisin siipi suussa. Näytti jopa vähän noudolle, mutta nyt ei moisia vielä lisää... ainakaan ihan heti. Pilliä on käytetty nyt myös ulkosalla, pari kertaa päivässä ulkoilun yhteydessä. Luoksetulovauhti on ainakin vielä kova ja kehut ja palkat on saanut aina, kun on tullut, että pysyisi luoksetulovauhti kohdillaan. Vähän aloitettu istumisharjoittelua myös (ihan vain käsimerkillä). Äkkiä ne oppii...

On se Minttu nähnyt siskolikkoja ja remunnut ihan kunnolla niiden kanssa. Vilma ja Marge kävivät meidän kanssa vähän leikkimässä metsässä ja hauskaa oli! Eka kyläily Jäälin laumaan on myös tehty vapun kunniaksi ja Minttua meinasi lauma vähän ensi alkuunsa hirvittää, mutta reippaana Minttu kuitenkin oli, varmaan myös mammakoiran läheisyydestäkin johtuen. Leikistä väsyneenä Minttu nukkui sitten pelinajan jaloissa pöydän alla. Kyllä siitä ihan koira tulee vielä.

OT: MEJÄ-ilmo lähtenyt menemään... Ja vapun kunniaksi mahdollisimman nolo vappukuva tuosta jälkikoneesta, jonka piti käydä talviturkki heittämässä, jotta saatiin vappumaalit selästä pois.

Voihan Jippojen Jippo

2011-04-29T04:52:00.001-07:00

Melkein unohtunut uutisoida Viivin pojan Jipon (F. Viski-Vihtorin) TOKO-tulos, sillä Jippohan on kirkastanut aikaisemman hopeansa tältä vuodelta kullaksi! 25.4 Jipolle siis AVO1-tulos pisteillä 178! Vähänkö ehkä ollaan ylpeitä :) Kyllä odotellaan Jipolta vielä tuleviakin TOKO-tuloksia, sillä varmasti on potkua vielä silläkin puolella pojjaalla. Jippo on muutenkin taitava, joten odotellaan me niitä tuloksia muistakin lajeista... :D

Jipposen mamma Viivi taas ei ole juurikaan tokoillut vielä tälle vuodelle(kaan). Meneekö tässä kohdin poika emästään ohitse siis? Mutta takapihalla oon testannu että istuu se seuraamisessa käskystä... tarkoittaako se että BH-kokeeseen voidaan mennä?

Sylvin luona kylässä

2011-04-28T23:57:00.001-07:00

Eilen kävimme kyläilemässä Sylvin kotona. Mukana olivat myös pikkulikat Minttuja Vilma. Likaiset pikkulikat, kun olivat niin varpusia juuri pestyn ja puunatun Sylvin rinnalla. Tytöt ei ollu alkuunsa oikein reiluja, kun leikkivät ensi alkuun vain kahdestaan, mutta kyllä se juttu alkoi sitten luistaan Sylvinkin kanssa. Pihalla riehkaamisen jälkeen tytöt pääsivät sisälle Sylvin residenssiin ottamaan iltaunoset. Nätisti tytöt olivat kylässä. Muutaman huomautuksen saivat lasten kanssa käyttäytymisestä (ei saa hyppiä) ja metelöinti portin takana loppui sekin lyhyeen kasvattajan murahduksen jälkeen. Sylvi oli ihanan suloinen. Illalla kotona pääsivät meidänkin tytöt suihkuun ja manikyyriin. Ihanan puhtaat turkit ehdittiin tosin jo aamulla taas sotkea, kun meidän isot tytöt (!!!) Viivi ja Lempi ovat opastaneet heitä kuoppien kaivuussa. Olen yrittänyt sanoa ettei sellaisia ole kuin "maan alla työskenteleviä noutajia", mutta minkäs teet... Positiivista sinällään, että multaa ei ainakaan suuria määriä ole enään sisäisesti nautittu. Tänään lähtee Vilma omaan kotiinsa :) Ihanaa mutta ah niin haikeaa.

Ohessa "seisomakuva" Sylvistä. Oikeasti se seisoi hyvin juuri tuossa (ja vain tuossa) kuvassa.. ja kukas se juuri sillä hetkellä on kameran edessä. Aivan oikein... muuan Vilma :D

Samaan aikaan toisaalla...

2011-04-27T04:16:00.000-07:00

eli kotona. Meiän Minttu ja meiän Vilma olivat keksineet tooooooosi kivan jutun. Eli mullan syömisen. Eikä mitenkään vähän syödä multaa, kun silleen ihan tosi paljon multaa... syödään... ei vain kaivella. Ja mitäs tästä saamme aikaiseksi.. juu ripulin. Pikku-tytöt (kulkevat myös nimellä Idiootit) ovat siis tämän päivän paastolla ja seurannan alla (etteivät syö multaa ja että juovat). Isot tytöt eivät ole paastolla... heillä ei ole ripulia.. he eivät syö multaa. Pentujen aitausta nyt pienennetty niin etteivät pääse ahmimaan kaivamiaan multia ja kiveykset on pesty. Kasvattajan elämän kohokohtia.

Tervemenoa Foxi, Tervetuloa Sylvi

2011-04-26T23:35:00.000-07:00

Kauas on pitkä matka tai oikeasti maailma on aika lähellä, kun lentelee. Päiväreissu Köpikseen sujui vähän alkuunsa kankeasti, kun aamun eka lento olikin peruttu ja matkaan päästiin Foxin kanssa vasta paria tuntia myöhemmin. Foxi ei suoranaisesti arvostanut laukkuun sullomista, mutta pysyihän se sitten sielä ja ihan ok meidän matka meni. Foxi ei onneksi pitänyt mitään hirveää konserttia ja oli reipas tyttö koko matkan ajan. Mamma-Gisela kaappasi uuden koiransa heti lentokentältä mukaansa.

Vaihdossa tuli sitten Sylvi eli Munkhaven Almo Bulli. Hans Jorgenin ihanan Alman pentu, jonka toivon tuovan vähän uuttakin verta Suomeen. Alman olen nähnyt flattien pohjoismaiden mestaruudessa ja olin silloin aika vakuuttunut sen tavasta työskennellä ja ihastus Almaan on jatkunut. Yhteistyö Hansin ja Susannen kanssa on sujunut hyvin ja Sylvi ihanine luppakorvineen tuotiin minulle lentokentälle. Sylvin kasvattajien kanssa ehdittiin hyvin siinä koirista jutustella ja sain tavata pentujen emää Almaa, sekä heille itselleen jäävää Lyra-pentua.

Sylvi oli jo pitkästä automatkasta ja kuumuudesta väsynyt valmiiksi, mutta heilutteli iloisesti häntää ja tutkiskeli maailmaa. Pikatutustumisen perusteella Sylvi on reipas, melko rohkea pentu, jolla on isot korvat ja se tykkää pureskella paljon eli ihan normipentu. Sen sullominen laukkuun oli asteen verran helpompaa ja se myös otti siinä kiitettävästi nokosia. Muutoin lentokentällä aika meni Sylvillä inva-vessassa pennun pissitysreissuilla ja aulassa jotain pureskellen. Koneessa sekin oli kiitettävän hiljainen pientä alkuvikinää lukuunottamatta. Ja illalla Sylvi meni Katjan luo uuteen kotiin. Ja minä pojan luo omaan kotiin. Kyllä äiteillä vaan ehtii yhden päivän aikana jo tulla ikävä. Niin se vain on.

Pääsiäispuuhia

2011-04-26T22:25:00.000-07:00

Niin lähti mennä torstaina suureen maailmaan kolme pestyä ja puunattua Viivin pittusta. Mukaan pakattiin hihnat, damit ja pillit ja läjä hoito-ohjeita ja evästä, sekä ne onnentoivotukset (ja Viiviltä vähän mammaa evääksi). Kauas matkustajat saivat mukaansa vähän varista ja lokkia myös. Nemo jäi kuitenkin onneksi tähän lähelle Heikkilän perheen koiraksi ja kuulemma hyvin on lähtenyt sujumaan! Vähän kauemmaksi Merjan koiraksi lähti Merlin. Merlin on ollut uudessa kodissaan hyvin vakuuttava. Sehän on Merlin hyvin reipas ja rohkea pikkuflatti! Sitä ei käy kieltäminen. Marge (Vinkki-Marge) on Pipalla eli tutulla ihmisellä, mikä on ihanaa :) Marge on käynytkin jo parikin kertaa näytillä poismuuttonsa jälkeen ja hyvä niin. Marge on myös ollut reippaana ja ihanana, niin kuin hän tietenkin onkin!

Kotia jäi vielä Mintun lisäksi arkea sulostuttamaan Foxi ja Vilma, ettei ihan hiljaista täälläkään viel ole. Pentusten kanssa tehtiin pyhien aikana monenlaista pikkujuttua. Ensimmäisenä suunnattiin katselemaan joen jäätilannetta remmilenkille... Aivan.. ja se oli juuri sitä miltä kuulostaakin eli kerrassaan kamala idea :D Kolme pentua yhtäaikaa totuttelemassa remmiin. huhhahhei. Mutta kulkihan ne tytsyt siinä hihnassakin... välillä. Vilma oli oikeastaan ainut joka laittoi jarrut ihan suttiin, että en muuten tule. Vähän matkaa kun kantoi niin jatkuihan se matka siitä sitten Vilmallakin. Kyllä meidän sitten täytyi päästää pentuset juoksemaan ihan ilman hihnaakin välillä. Eikä tuo nyt pitkä matka ollut... ehkä 400 metriä :D Mutta siinä ehti jo tutustua muunmuassa siihen vesielementtiin. Vilmakin... työnsi fiksuna tyttönä päänsä ei kerran.. vaan kahdesti umpisukkeluksiin pinnan alle. Minttu meni harteita myöten ojassa, että todettakoon että vesi ei tyttöjä ainakaan pelota :)

Lauantaina päivän "pentuohjelmaan" kuului metsäretki ja mamma-Viivin työskentelyn seuraamista tennispalloilla tehdyllä lähihakualueella. Ja teki ne penteleet itekki lähihakua ruokanappuloilla. Rohkeutta riittää maastoonkin. Foxi piti kutsua luokse jo melko kaaaaaaauuukaa.

Sunnuntaina tehtiin sitten jo Viiville jälkeä. Hyvin pyyhkii Viivin MEJÄ-reenit tällä hetkellä. Ilmoa kokeisiin..? Ja pennut pääsi seuraamaan (myös Marge) äiti-Viivin lyhyen verijäljen ajoa. Jännää oli ja sorkkakin oli varsin mielenkiintoinen. Jälleen vesielementtiä tutkittiin vähän jäiden seassa ja tassut kastui kaikilla, jossei jopa vähän enemmänki.. Enemmän piti toki riehkata siskosten mettän puolella, jottei tule kylmä. Vipukalle tosiaan se varsinainen jälkiharjoituskin vielä. Ja hyvin kulkee jälkien ajot. Jäljen vetäjä tosin EI arvostanut vastaan tullutta kyyrääkmettä! Hyi yökyökyök! Onneksi ei ollu koira mukana! Ja kortisonit alkoi taas kulkea takin taskussa mukana.

Maanantai menikin Foxin matkaa valmistellessa. Siinä riitti puuhaa yön puolelle, kun päivä meni kesäkeleistä nauttiessa pihalla.

Kasvattamisen hankaluutta

2011-04-19T08:36:00.000-07:00

On pentujen antaminen uusiin koteihin. Kun melkein kuin lasta saattaisi matkaan. Onhan nyt tuttua peittoa mukana ja matkaevästä ja kaikki tarpeellinen. Vielä tuosta vähän varista ja lokkia takakonttiin. Koiramammalta vähän maitoa vielä (hölmö Viivi vieläki imettää) ja heiheit pitkäkorva Väiskille. Nimikin sitten kuulemma tuli kun kotimatkalle olivat päässeet. Väiski on hyvä nimi :) On kyllä jo ikävä. Raakaa antaa ne pois kottoo :D Tiedoksi kaikille meidän kasvattien omistajalle, että AINA sen saa tuoda takaisin..

No Väiski meni Joensuuhun Tiian perheeseen koiraksi ja hyvä koti siellä hällä on. Mutta me täällä Kiimingissä keksittiin sitten vähän ikävän harhautusta, ettei heti kurvattu perään kaappaamaan pentua takaisin. Viivin kanssa mejäilemään! Yksi lyhyt toista vuorokautta vanhennettu jälki, jonka Viivi meni JP:n kanssa hyvin ja sitten yksi pidempi tuoreempi jälki, joka meni myös hyvin. Ohjastaja kehui, että olisi koira tauon aikana vähän kehittynyt.. tiiä sitten. Vähän töitä tarttetaan lähdön "vakauttamiseksi" ja sen saamiseksi varmemmaksi ja kaatotyöskentelyä vakaammaksi. Toki Viivin kanssa tarttetaan suoritusvarmuutta, mutta nyt se oli hyvä. Toki kelikin oli Viiville älyhyvä ja sopiva.

Pyöreä mäyräkoira Iitu ajoi myös mielenvirkistykseksi pikkujäljen ja hyvin jaksoi ja kivaa oli. Ja on se Viivi tehny tälle vuodelle yhden markkeerausnoudonki. Tuohon takapihan jatkeena olevalle kyntöpellolle. Tuli se dami sieltä takaisin ihan kunnialla.

Penteleet (pennelit ;) sitten. Pääsivät metsään tänäänkin (samoin kuin eilenkin). Ja oli siellä sitä ihasteltavaa, maisteltavaa ja tutkittavaa edelleen. Leikkikin siellä sujui. Tuppaavat vain erkanemaan sen verta kauan, että kahdet silmäparit pitää olla kyllä mukana. Hyvin ne tulee kutsuttaessa takaisinpäin myönnettäköön se. Nappuloita saivat etsiä maasta nenän käyttöharjoituksena metsässä. Isi Paavokin nähtiin, mutta Paavoa ei pennut paljon kiinnostanut ja pentuja isi lähinnä hirvitti siinä riekkuessaan.

Viivi ja Lempsu ovat aloittaneet kuntokaudenkin. Pyörät ovat siis pyörineet. Tytöt käy siis juoksemassa ja isäntä polkee fillaria. Viivillä on kunnossa kohentamista, mutta asenne kohdallaan. Lempsuki lönköttää mukana (pakkokun on ;).

Ylihuomenna sitten lähtee pääjoukko pennuista. Hui kauhiaa, jos pidänki niitä vielä viikon.. ;)

Reenikauden aloitus

2011-04-16T22:47:00.000-07:00

No päästiinhän sitä jo jotaki tekemään. Tai no.. joku muu teki.. en minä. Tai jos se penneleiden (penteleiden) ts. pentujen jälkisöherrys käy reenaamikseksi :P Mutta ehkä se oli enemmänkin metsään tutustelua. Ainakin niillä oli kivaa! Rohkeasti ne uudessa ympäristössä liikkuu. Siellä meni seittemän pentua levällään kuin jokisen eväät. Eikä ne sitä verta ainakaan arastelleet (jos sen siis huomasivat). Useampikin pentu innolla söi veretyksen alkukohtaa. Erityisesti Fox ja Merlin tutkivat paikan tooooosi tarkkaan. Ne myös menivät sitä jälkeä pitkin... Muilla ja myös niillä oli vähän muutakin tutkittavaa. Niinku käpy.. enpä oo ennen nähny, kah oksa.. enpä oo ennen nähny.. toinen pentu.. oon nähny mutta purraan sitä siltiki... jonku jalka.. nähty.. sammalta.. selvästi jotain syötävää. Lumipläntit oli pennuista erityisen kivoja kanssa :D Kaikki tykkäs myös siitä hirvensorkasta. Varsinkin kun Pipa loikki sen kanssa pentuja karkuun (pimeen näköstä hommaa). Nii se reeni.. Viivi nouti sorkan JP:lle. Ei muuta raportoitavaa.

Reeni- ja kilpailukausi 2011...

2011-04-15T06:25:00.000-07:00

Koska Minttu on liian pieni, Iitu on kantavana ja Lempi on Lempi, niin saa Viivi taas tuta nahkoissaan emäntänsä heräävään reeni- ja koeinnostuksen. Pitää ruveta reenaan! Lajilla ei niin väliä, kunhan reenataan, mammalomat loppui jo!

Nyt on uusia dameja ja kanipalloja ja hihnoja ja pillejä (epäilemättä tämä on sitten paremmin toimiva kuin ne edelliset?) ja jopa kettinkikaulain millä pelata. Emännälläkin on vähän uutta varustetta ainakin mintunvihreä fleecetakki (huomaammeko tässä uuden teeman?). Joten ei jää tämä välineurheilu välineistä kiinni.

Nomenomenome.. se noutajien kuninkuuslaji (vai onko se nykyään se a-koe? ja jos nii nii sit me pelataan B-liigaa) on jälleen mielen päällä. Yritetäänkö Viivillä jotain uutta? jotain vanhaa? vai mennäänkö entisillä ja reenataan vain emäntä ohjauskuntoon ja -fiilikseen (tahon niillä kanipalloilla tehä :D). Koira oikeastaan osaa jo... ja lajissa vaaditaan ohjaajalta aika paljon, joten siinä suhteessa vois ite edelleen petrata. Viivin koekaudelle suunnitellaan... öö, jos nyt ne piirinmestaruudet näin alkuunsa, niissä näkis missä mennään ja flattimestaruus? (no ehkä). Oulussa ois WT kohta, muttemmää oikeen tiiä. Ohjaajaa meinaa vähän liikaa hirvittää. Ärsyttää, kun siinä ei voi silleen yhtään sössiä!

Sitten MEJÄ.. sehän oli viime vuonna isännän ja Viivin juttu sattuneesta syystä. Jatkuu tilanne entisellään? Kuka narun päässä nähdään. Saadaanko Viivi koekuntoon ja suoritusvarmuus kohdalleen? Mikä on uusi strategia? Tuleeko uutta strategiaa vai pelittääkö vanha? En tiiä, mutta verta on sulamassa :D

Tokotukset sitten. Vaikka uhoa on ollut, niin eipä oo Viivi ite keksiny miten ne voittajaluokan liikkeet tehdään. Pitäskö opettaa? Antasko olla? Viihtiskö sen TK2-tunnarin verran tehä, jos menis vielä avoon? Paha sanua, mutta kettinkikaulain on ostettu. Se ei voi tarkoittaa muuta kuin sitä, että saattaa sillä Viivillä olla edessä se BH-koe! Hurjaa.. en muista mitä siihen kuuluu. Jotain seuraamista vissiin ainakin :D Sekataan netistä jossain vaiheessa. Viimestään sitten ku päästään johonki kokeeseen. Entä luonnetesti? Kettinki ois valmiina... onhan se vanha jo semmosiin, mutta enivei on se mahdollista.

Asettaisko sitä jotain tavoitteita tälle kaudelle sitten? Jos ois vaikka näin: NOMEsta tulos, MEJÄstä ykkönen, se BH läpi ja näytelmään osallistuminen. Tämä siis Viivin osalta. Viiville ei ny oo niin väliä, kun ei sen välttämättä tarvi mitään tuloksia saada enää, vanaha akka jo on :D On niillä muillaki niitä tavoitteita. Minttu opettelee olemaan koira. Iitu tekasee lauman verran pikkumäykkyjä ja lähtee sitten reeni- ja koerumpaan toivon mukaan mukaan. Hälle niitä VERI-tuloksia, MEJÄ-tuloksia ja LUME-tuloksia, näistä toivon mukaan ykkösiä ja samoin NÄY-tuloksia, jotka sais olla vähintään niitä erejä. Lempu sitten.. jaa-ah.. jospa se oppis ottamaan ne yöjäljet ja jos sitten kokeisiin??? Tuleepas kyllä jännittävä kausi. Ja sitten on lisäksi vielä se metsästyskausi..

Laiskanpulskeita on nuo meidän koirat.. kyllä se muuttuu ku reenien lisäksi alkaa tämä kuntokausi :D Seki o väline laji, pyörään on laitettu juoksutusteline. Lenkkareita ei kehtaa uusia.. mennään viime vuotisilla. Kuntokauden aloittanee ekana varmaan Viivi ja Lempsu.... ja isäntä. Se tuo Mäykky ainakin keskittynee penneleiden hautomiseen..

Enempi ja enempi näyttää siltä, että on vähintäänki eläinrääkkäystä tuo mäyräkoiran kantavana pitäminen. Ainakin niin Iitu koettaa väittää... ja sen hyvittämiseksi Iitu vaatii vähintäänkin sohvapaikkaa, vilttiä päälle tai badenbaden ja aurinkoa ja paljon enemmän ruokaa.

Pentutarkastukset ja ultrailua

2011-04-13T11:21:00.000-07:00

Eläinlääkäri kävi tänään tarkistamassa ja siruttamassa pennut. Pennuissa ei ollut mitään huomautettavaa! Ainoastaan Vinkki sai maininnan millin yläpurennasta, josta emme ole huolissamme, sillä noin pieni ero korjaantuu pennun varttuessa. Kuunneltu on siis pumput ja keuhkot ja tunnusteltu raajat ja navat ja pallit. Pojilla jopa kaikilla tuntuu kivekset. Kaikilla on sirut ja Fox sai myös passinsa maasta muuttoa varten. Nyt vain venataan ne rekkarit sieltä liitosta. Uudet seisoma- ja pääkuvatkin ovat pentujen galleriaan laitettu.

Mäyräkoira... niin kuin on jo todettu pyöristymisestä johtuen, niin tukevasti kantavana ollaan. Ultrassa nähtiin kuusi sikiötä. Laitetaas taas tulosveto asiasta. Veikkaan kahdeksaa pentua ja sukupuolijakaumaa 3u+5n.

Muistin tueksi

2011-04-12T10:48:00.001-07:00

Pikkuisen siis muistiin, mitä ajatuksia pentujen luonteista on tullut mietittyä ja mitä testeissä todettiin. Lauantaina testattiin pentuja tuossa pikkuisessa ulkovarastossa. Pojat aloittivat testin ja tytöt olivat sitten jo niin väsyneitä ja kylmissään, että nuokkuivat testin aikana. Lauantai-iltana katseltiin vielä varista ja sunnuntaina jatkettiin testailua tallilla hevoskarsinassa ja heinäladossa, sekä ylipäätään uudessa ulkoilmaympäristössä. Osa pennuista tutusteli jänikseen ja lokkiakin pennuille on näytetty. Pentuja on leikitetty ja kaikki pennut innostumat repimään lelua ja myös kantelevat tavaroita. Kaikki pennut ovat avoimia ja reippaita, eikä rohkeudessa ole isoja eroja. Kaikki ovat jossain määrin kiinnostuneita riistasta. Kukaan ei reagoi voimakkaasti ääniin. Koiriin pennut suhtautuvat rohkeasti.

Merlin ilmentää tyypillistä flattiluonnetta, se on pentuna rohkea, vilkas, iloinen, pikkuisen touhottaja ja ilmentää rotuaan iloisella hännänheilutuksella. Se on rohkea ja menee vähän suunapäänä joka paikkaan. Se suhtautuu ihmisiin flattimaisen ystävällisesti ja innokkaasti. Se on muiden pentujen kanssa leikkisä ja toisinaan päällepäsmäri. Merlin tutustuu innokkaasti riistaan ja tarttuu siihen hampaillaan, yrittää raahata ja mussuttaa. Se tutkii korkealla alustaansa. Merlin on kivannäköinen.

Flip on reipas ja rohkea pentu. Se ottaa hienosti kontaktia ihmisiin ja seuraa mielellään ihmisiä eri paikkoihin. Flip ei pienestä hätkähdä ja tutkii rohkeasti uusia ympäristöjä ja käyttää mielellään nenäänsä. Flip kiinnostuu riistasta, mutta ei ole ensimmäisenä tarttumassa siihen. Flip on Merliniä rauhallisempi. Myös Flip tutkii korkealla alustaansa.

Nemo on pojista rauhallisin kaveri. Sekin tutustuu uusiin ympäristöihin rohkeasti, mutta hieman hitaammin. Se tarttuu hanakaimmin pojista riistaan. Nemosta on ihanaa olla ihmisten sylissä. Se hakee pentueesta eniten ihmiskontaktia. Korkeista paikoista Nemo ei ollut hirveän innoissaan. Nemo on pojista ahnein. Nemo on komean näköinen poika ja myös pojista pienin.

Minttu on meidän myöhäisherännäinen. Pentueen pienin, joka nousi esiin tovereidensa seasta vasta viidennen viikon tienoilla. Minttu on vilkas, reipas ja rohkea. Se tutkii alustaansa korkealla. Se räyhää monesti jonkin toisen pennun päällä (varsinkin Vinkin kanssa). Minttu käyttää hyvin nenäänsä ja ottaa kivasti kontaktia. Silein turkki ja kivan näköinen. Metelöi oven takana.

Vilma on vilkas, reipas pentu, joka mielellään pomottaa muita. Se on hyvin itsevarma tutuissa paikoissa, mutta vieraassa ympäristössä se ei tunne oloaan niin kotoisaksi, mutta tutkii kuitenkin uusia ympäristöjä rohkeasti vaikkakin hitaasti. Se ei ole innostunut olemaan korkealla ainakaan testissä. Vilma on ensimmäisenä katsomassa, jos jossain möykätään. Se käyttää hyvin nenäänsä ja etsii sinnikkäästi piilotettua ruokaa. Se on myös ahnein tytöistä. Vilma hakeutuu ihmisseuraan, joko rapsuteltavaksi tai sitten puremaan varpaita. Komentaa haukkumalla. Isot korvat, saattaisi olla rakenteeltaan kiva.

Fox on melko kiltti tyttö. Se on reipas ja rohkea pentu, myös melko rauhallinen. Se ottaa kontaktia ja tuumailee toisinaan istuskellen. Fox kantelee paljon tavaroita ja tarttuu mielellään riistaan. Foxilla on nätti pää. Fox hermostuu testissä metelöimään, kun sitä pidetään selällään, muutoin se suhtautuu käsittelyyn rauhallisesti. Fox tutkii pöydän päällä alustaansa. Se noutaa ja palauttaa, kun sen kanssa kokeilee lelun noutamista.

Vinkki on itsenäinen ja ei ota niin paljoa kontaktia ja on kuriton (ei tule, kun kutsutaan). Se on tytöistä vilkkain ja menee yleensä itsekseen mitä erikoisimpiin paikkoihin, jos joku puuttuu porukasta, se on Vinkki ja jos joku ei tule sisälle, niin sekin on Vinkki. Se myös nukkuu usein yksin. Riistaan Vinkki tarttuu mielellään. Vinkki on rohkea tyttö. Se yrittää hypätä alas pöydältä. Se näyttää aika paljon samanlaiselta kuin Viivi pienenä (eli pörröiseltä ja isokorvaiselta... :D). Vinkki puree mielellään käsiä ja riepottaa leluja.

Hanki-NOME

2011-04-11T09:37:00.000-07:00

Olin viime lauantaina tuomaroimassa OSN:n Hanki-NOME:ssa avointa ja voittajaluokkaa. Päivä sujui kollegan kanssa sujuvasti, kun toimitsijatkin olivat vanhoja konkareita. Hirveän hyviä koirat olivat! Tietenkin on niin, että lumikelillä tulee selvät polut tehtäville, mutta eroja saatiin silti koiriin. Avoimen luokan voitti Ollikaisen Teron labbisuros Elmo, joka teki hyvää työtä joka tehtävässä. Voittajaluokan voitti Kadeniuksen Jarmon kultsu-uros Rape (Viivin vanha kisakaveri), joka oli jälleen hyvä. Jampalla meni muutenkin putkeen, sillä hän voitti kolmella koirallaan joukkuekilpailun. Mukana joukkueessa oli Eve, josta olen ennenkin tykännyt.

Samaisissa pippaloissa alokasluokkaan osallistuivat Viivin lapsoset Helmi ja Topi. Molemmat olivat olleet hyvinä ja pärjäsivät hienosti. Helmikin oli pysynyt kuosissa ;) Hyvä Kaisu! Topin sijoitus oli 4/28 ja Helmin 7/28. Ei hullumpi kauden avaus! Kuvassa Viivi ja Topi. Miten niin samannäköiset ja kyllä me varmaan ollaan vielä siinä Dumbojen kisassa mukana näillä korvilla..

Ne on siinä, Minttu ja muut.

2011-04-10T10:21:00.000-07:00

Siis meiän Minttu. Lopultakin valinta oli hyvin selkeä juttu jo ennen kuin testejä alettiin tekemään, eikä testailut muuttanut näkemystä mitenkään (ei kenenkään pennun kohdalla, olivat semmosia ku ajattelinkin). Ja nimikin tuli, kun oli pentu valittu. Kaikkia hienoja nimejä mietittiin ja ehdoteltiin ja etsittiin, mutta Minttu näytti Mintulta ja ei se siitä muutu, joten Minttu se on. Passaa meiän tyttöjen linjaan.

Kaikenlaista testailua on siis harjoitettu. On viety vieraisiin paikkoihin, varastoon, hevostalliin, heinälatoon, nosteltu pakastimien ja pöytien päälle ja heinäkaukaloon, leikitetty, piilotelty ruokaa ja jäneksiä, esitelty lokkeja ja variksia (muttei siis kerralla kaikkia :D). Minttu on hyvin peruspentu, tavallinen ja hyvä, pikkuisempi se vähän on kuin muut.

Muutkin pennut on nyt selvillä! Minttu (Fame) on siis violetti tyttö. Vinkki-Marge(?) (Fink) on punainen, Vilma? (Fay) on keltainen ja Oranssi on Fox. Pojat on vihreä Flipflop, sininen Merlin (Fellow) ja ruskea Nemo (Flame). Kertoilen vähän myöhemmin mitä testeissä pennuista todettiin ja mimmoisia ne minusta ovat pikkuflatteina. Sittenpä sen myöhemmin näkee mimmoisia ovat isoina flatteinä.

Voi tätä valinnan vaikeutta :)

2011-04-07T04:58:00.000-07:00

No ei oo helppoa. Just ku alkoi näyttää, että on pennun valinnan suhteen jo jollakin mallilla, niin saa lisää pohdittavaa :) Kyllä ne näyttää nuo pennut kasvaessaan omia vahvuuksiaan yhä enemmän. Tasaisia ovat. Tein pentusille ruuanpiilotusleikkiä ja nyt on niin, että se tuo keltainen tyttö etsi pisimpään ja sinnikkäimmin sitä ruokaa. Kaikki käytti nenäänsä kyllä hienosti, kun saivat jutun juonesta kiinni. Punainen tyttö on mainio itsenäinen touhuaja. Se se meinaa jäädä tuonne pihallekki hommaileen, kun muut jo tulee suosiolla sisälle. Ja huomattiinpa sekin, että pihalla tuo lumipenkka ei ole enää riittävä este pennuille, sillä viilettivät tänä aamuna kovaa vauhtia kohti suurta tuntematonta. Siinä tuli pennunkaitsijoille kiire..

Mutta nii-i.. päätäppä sitten näistä :D Saako pitää kaikki?

Mäykky on pyöreä. Että semmoinen tilanne :D Jos ei ole kantava niin sitten on kyllä todella läski.. Varastaa kyllä ihan törkeästi pentujen ruokaa, kun silmä välttää ja ei muuta tee ku makaa sohvalla. Koetetaan saada tälle epäilylle vahvistusta ensi viikolla.

Muistitakaumia

2011-04-04T05:21:00.000-07:00

Nyt muistan miksi pennuista raskii luopua. Niistä on niin paljon TYÖTÄ. Siis siivoustyötä, perässä juoksutyötä, vastuullisen kasvattajan pennun käsittely- ja tutkimustyötä jne. En minä sitä sano että tämä jotenkin vastenmielistä olisi :) Mutta tositositosi paljon aikaa vievää.

Pentuja on siis tutkiskeltu ja yritetty yksitellenkin katsoa. Riistaa on näytetty variksen ja lokin muodossa ja kaikkia riista kiinnostaa. Uudestaan riistaa näytän luultavimmin viikonloppuna. Lauantaina kuvattiin pennut Hennan kanssa. Saatiin kaikista pää- ja seisomakuvat. Pentujen yhteistyöhalu vaihteli kuvaussessiossa ja nätiten taisi violetti ja sininen pentu poseerata (sopivat siis valokuvaajille :D ) ja kyllä ne niiden kuvatkin näin ollen ehkä parhaiten onnistuivat. Muilla oli enempi tai vähempi lisähaastetta paikallaan pysymisessä, seisomisessa tai kameraan päin katsomisessa. Keltainen pentu suorastaan on yrittänyt torpedoida muidenkin pentujen kuvausyrityksiä. Sillä kahdesti on pentu hyökännyt suoraan linssiin ja molemmilla kerroilla se on ollut keltainen tyttö. Se on suorasukaista toimintaa sillä... "minäminä.. elä kuvaa noita muita, ku kuvaa mua ku mää oon kaikista söpöin". Ja onhan se söpö.. mitä lutusin pörröpää ja söpöimmät murinat kun se "kurittaa" pentuetovereitaan.

Mäyräkoiran kärsivällisyys pentujen kanssa on pohjaton, vaikka ne puree sitä parrasta ja kaikkialta muualta. Lempsu yrittää suhteuttaa omaa kokoa ja voimaa ja leikkiä pentujen tasolla ja onnistuukin siinä. Viivikin leikkii pentujen kanssa ja leikkiä riittää siihen asti että Viivi sanoo että nyt riittää tai siihen asti, että joku yrittää vohkia extratissiä, koska siitä ei Viivi tykkää. Kyllähän se tissiä sen muutaman kerran päivässä on vielä antanut ja silloin ne seitsemän maidonhimoista naskalihammasta roikkuu sitten sen tisseissä.

Pennuilla on viralliset nimensä nyt kaikilla. Tytöt ovat: Fame, Fay, Fink, Fox ja pojat: Fellow, Flame ja Flipflop. Viikonloppuna on pentutestit ja ensiviikolla pitäisi siruttaa ja eläinlääkärinkin tarkistaa. Näemmä se luovutusaikakin lähenee koko ajan. Pakko laittaa tuo kuva, joka selittääkin sen miksi näistä taas ei raskisi luopua...

Pentuterroria

2011-04-01T11:15:00.000-07:00

Pennut ovat kyllä osanneet ottaa yleisönsä. Vieraita on käyny ihastelemassa ja söpököitä öpököitä ovat pikkumustat olleet. Mutta... :D Sanomattakin selvää, että kaikista riiviöimmät harrastukset säästetään iltaan. Pennut ovat oppineet monenlaista. Lyhyt lista ohessa: Kirjahyllyn kirjojen pureminen, varpaiden pureminen, mattojen kääntäminen ympäri, kenkien (ja myös muiden tavaroiden) kantaminen/raahaaminen (selkeä merkki, että ovat mun koiria, Tahvon/Veeran muistaen), Aukustin sitterin valloittaminen ja siinä riehuminen, sanomalehtien lukeminen (kyllä se on alkanut... yhtäkkiä tuoreessa muistissa edelliset pennut), mäyräkoiran vetäminen parrasta/korvasta ja tottakait kiusaavat myös toisiaan. Mammakoiraa ei uskalleta kiusata, kun se sanoo että ei kannattais.

Ja juuri on tullut taas ilmi (melkein olikin ehtinyt unohtua), että koirien kasvattaminen on kutakuinkin sama asia kuin ura siivoojana... Mutta on näissä pennuissa taas niin huimia hyviä puolia. Aina välillä ruokapillitys menee täydellisesti ja seitsemän nälkäistä pentua juoksee huimaa vauhtia kupille eli asia tuntuu menevän jakeluun. Ja sitten ulkopissaharjoittelukin sujuu toisinaan mahtavasti, kun kaikki kipittää kiltisti pentuhuoneesta suoraan ulko-ovelle ja ulos ilman että välillä ei tule kuin korkeintaan pari pissaa ja joskus pennut saa jopa sisälle ihan vain kutsumalla niitä... Aina ei suju, mutta pääsääntöisesti koko ajan ollaan taitavampia. Ja tänään meni kaikki ihan nukkumaankin ilman yhen yhtäkään protestilaulua. Joku siellä on välillä sen pari minuuttia jaksanut kiljua. Tämä pentue on kyllä hiljaisempi kuin Viivin edelliset kakarat. Siihen olen syystäkin kyllä tyytyväinen. Meillä saa ihan koko yön nukkua kasvattajakin.

Oman pennun valinta on hankaloitunut entisestään, kun pennut tuovat koko ajan enemmän esiin omaa persoonaansa. Vaikea on arvottaa, että mikä ominaisuus menee minkäkin ominaisuuden ohi. Ehkä tässä joku käsitys alkaa olemaan siitä omastakin, vaikka kahden (ja välillä kolmen) vaiheilla yhä olen. Joka tytössä on omat hyvät puolensa. Pojissa on edelleen erot tällä hetkellä pienemmät, vaikka ovat nekin alkaneet erottumaan. Viikon päästä on pentujen testausta ja tottapa sekin vähän vielä vaikuttaa. Kokoa ja näköä on yritetty syynätä myös. Kaikilla on hyvän oloiset pentupurennat, päissä on jonkin verran eroa. Osa näyttäisi perivän Viivin päätä. Edellisessä pentueessa kutakuinkin kaikki näyttävät naamasta äidiltään, joten ihmekös tuo jos näissäkin emän näköä löytyy. Pojat ovat pentueen keskikokoisia, ruskea hieman pienempi kuin sininen ja ruskea. Tytöissä on isot tytsyt keltainen ja oranssi ja pikkulikat punainen ja violetti. Osa on pörröisempiä ja osa vähemmän pörröisiä. Eroja löytyy jonkin verran myös rakenteesta, vaikka onkin vaikea ennustaa miltä nämä isona näyttävät. Jos ovat joko emänsä tai isänsä mallisia tai jotain siltä väliltä niin tyytyväinen olen.

Tänään ei uusia kuvia.. huh ku en ole ehtinyt kuvata. Mutta alkuviikosta sitten taas niitäkin.

Pennut on söpöjä

2011-03-26T23:09:00.000-07:00

Kun ne osaavat jo ottaa kunnolla yleisönsä. Lipsutettaan sormia, tömistellään hirmu "lujaa" töppöjalkoilla, mennään syliin nukkumaan, harjoitellaan vielä kömpelöä leikkimistä ja muristaan siskoille ja veljille. Söpöysnäytöksiä ovat järjestäneet kaikki pennut, mutta etunenässä ruskea poika, joka nukahti kirjaimellisesti eilen soppakulhon ääreen siis pää ihan moksahti ruokalautaselle ja siihen jäi poikanen nukkumaan. Myös keltainen tytteli, joka ahtasi itsensä ensimmäisenä lipaston alle tutkimusretkelle, perässä meni vihreä poika (muistankin edellisen pentueen "harrin" eli Topin, joka änkäsi itsensä aina uudestaan ja uudestaan portaiden ali, kun oli niin ihanan ahdasta). Ja sitten se meidän sininen poika, jolla on ehkä maailman ihanin pentuhännänheilutus ja muutenkin semmoinen hurmaava flattiolemus, jota seuratessa tulee mieleen, että noinkohan tuo on perinyt edesmenneeltä Tahvo-Sedältä (oli kova hännänheiluttaja siinäkin) jotain, sillä näyttäisi dominanssiakin löytyvät. Nyt on poika päättänyt, että hän nukkuu olkkarissa, nukkukoot muut pentuhuoneessa. On jotain hellyttävää siinä meidän pienimmässä eli violetissa tytössä, joka tuntuu nukkuvan melkein aina, kun muut ovat hereillä. Hereillä ollessaan se sitten herättelee muita mm. puremalla niitä mahasta (ja poikien juunoumistä).

Lelujakin näille on jo laitettu ja pesukoneessa jo ehditty jonki kerran niitä pyöritellä, vaikka pennut melko hyvin jo tekevät sanomalehdelle, eivätkä ympäriinsä, mutta perinteiseen tapaan leluiksi kelpaavat isännän lattialle unohtuneet sukat, maton reuna, vauvan harsoliina ja mikätahansa narun (myös kengännarun..) pätkä. Noutajan elkeitä on nähty jo useammalta pennulta, sillä tavaroita kuljetellaan ihan kunnon nouto-otteella sinne omasta mielestä turvallisimpaan paikkaan.

Äiti-Viivin kärsivällisyyttä taas koetellaan. Sininen poika uskoi kolmannella komennuksella, ettei mamman häntää purra. Tissiltä on pois hätistelty vähän jo jokaista, osa uskoo vähästä, osa enemmästä. Ja Viivi kyllä osaa ihmeellisesti suhteuttaa kurinpalautuksen voimakkuuden kyseisen pennun mukaan. Viivi imettää nyt vain silloin kuin itse haluaa. Muut meidän tytöt ei pentusia komennakkaan. Lempi menee pentuja välillä karkuun, kun sitä vähän ne välillä hirvittää ja välillä se yrittäis haluta leikittää, mikä on ehdottomasti nyt kielletty, sillä ei piä pentuja pelotella kettukoirilla :D Iitu on ottanut roolin pentujen puruharjoitusten kohteena. Mahtaa kärkkyä pentujen ruokien jämiä. Molemmat suhtautuu hienosti pentuihin ja pennut avoimen uteliaasti tytsyihin. Kaikki nämä pennut ovat ihastuttavan avoimia ihmisten kanssa ja käyvät säännöllisesti moikkaamassa myös tuota meidän A-pentueesta kotiinjäänyttä lapsosta.

Iitu... varovainen arvio on, että mäykky olisi kantavana tai ainakin kovasti niin uskottelee. Sillä tässä lenkkeillessä on tullut huomattua, että mäyräkoira ei vedäkään vähän väliä sutia johonkin puskaan (tai vaan eteenpäin, jos vauhtia uupuu) vaan saattaapi tallustella siellä emännän takanakin pitkiä pätkiä. Siitä on tullut myös kotona mukava koira (eli ei rasittava)... oiskohan tuo sitten niin, että se R-pentue ois tulollaan...????

Pennut pihalle

2011-03-24T05:41:00.000-07:00

Ihan oma postaus mustille pennuille tänään. Ensimmäinen ulkoilu oli siis eilen... hieman oli malttamattoman kasvattajan testimieltä mukana. Erikseen ulkoilivat pojat ja tytöt. Eikä se ulkoiluaika nyt niin pitkä ollut, kun vain muutaman minuutin molemmat ryhmät. Pojat aloitti ja alkuhypoteesin mukaisesti sininen poika oli ensimmäisenä liikkeellä ja kauimpana, mutta tykkäsin tosi paljon kaikista sillä jokainen laajensi nopeasti maailmankuvaansa. Muutenkin olen poikiin erityisen tyytyväinen sillä myös sisällä liikkuvat hyvin ja uteliaasti. Sininen poika on ehkä vilkkain, rohkeudessa ei vielä ole juurikaan eroja, kontaktia ottavat kaikki yhtälailla hienosti, sininen ehkä vilkkaana ehtii eniten pyöriä myös sylissä, mutta vihreä kiipeää mielellään syliin ja ruskea hakeutuu myös seuraan.

Tytöissä punainen johti paraatia ja oli samontein lähdössä maailmalle (tuli kiire ottaa kiinni). Oranssi lähti myös hyvin liikkeelle hetken päästä. Violetti tutkiskeli lähinnä lähialuetta (erityisesti maalänttiä lumen keskellä). Keltainen ei ollut vilkkaimmillaan juuri sillä hetkellä ja ei siinä ajassa ehtinyt kovinkaan kauas. Punaisesta ja oranssista pennusta minulla on jo jonkinlainen käsitys, mutta violetti ja keltainen tyttö ovat vielä hieman arvoitus. Mielenkiintoista tämä tutustuminen näihin pikkumustiin. Ulkoillaan uudestaan, kunhan saan joko A) aidan tai B) kaverin, sillä nämä kaverit ovat pian tiellä tietämättömillä :)

Kuvia pennuista laittelen kunhan saan taas asennoiduttua kameran taakse.

Vuoden mäyräkoira

2011-03-24T05:05:00.000-07:00

Iitua palkittiin PSMKK:n (Pohjois-Suomen mäyräkoirakerhon) vuosikokouksessa. Vuoden VERI-koira (vesiriista) palkintoa osasimme hieman odottaakin, mutta vuoden mäyräkoirapystit tuli vähän puun takaa. Kiertopalkintona oli pystiä ja tuopit tuli molemmista palkinnoista. Iitu siis on näemmä Pohjois-Suomen kärkeä mäyräkoirissa. Näihin palkintoihin oikeuttavat tulokset olivat: 2 x VERI1, VERI2, MEJÄ 2 x AVO1 ja näyttelyistä PN3 ja KÄK1. Onhan se ihan hyvä vuosi Iitulla takana :) Tälle vuodelle pitää varmaan ruveta jo suunnittelemaan koe- (ja näyttely-) uran jatkoa, josko se tuo pysti saataisiin viihtymään tuossa kirjahyllyssä ;) Oishan siinä Iitun kanssa vielä työsarkaa, muttei onneksi oo koirakaan vielä mikään ikäloppu, että aikaa on... Varsinkin kun kuluvasta koevuodesta toivon mukaan pennut kaappaavat osansa näin alkukaudesta. Mutta jos vain koekuntoon päästään ja aikaa on, niin MEJÄ-, VERI- ja LUME-kokeet on tavoitteena (ja näyttelyihin kanssa...).

Iitun kantavuudesta en vielä sano mitään... astutettu ainakin on hartaasti. Toivon mukaan Ärrät siellä Iitun mahassa jo kasvavat. Sulho Zemi on palannut kotiinsa ja oli omistajansa näkemisestä hyvin onnellinen, vaikka tämmöisellä viihdematkalla tuntui kyllä myös viihtyvän. Tällä hetkellä Iitu on mielenkiinnolla seurannut flattipentujen touhuja, ilman huomattavia merkkejä muista pennuista. Ohessa vielä kuvia Iitusta ja Zemistä. Toivon että seuraavat kuvat mäyräkoirasta on semmoisia isomahaiskuvia :P

Ahneita kavereita

2011-03-20T08:18:00.000-07:00

Viivin pentuset, kun jo ensimmäinen kiinteä ateria hotkittiin hyvällä ruokahalulla kaikkien seitsemän mustan kääpiön nassuun. Ruoka siis maittaa, perjantaina aloitettiin lisäruokinta ja nyt syödään jo kahdesti päivässä. Madotettukin pentuset on jo kertaalleen ja ensi viikolla jälleen. Kaikki ipanat on reippaita ja lähteneet hyvin liikkeelle. Pentuaitaus on laajentunut pentuhuoneeksi ja nyt muistuukin kasvattajan mieleen jo se sotku minkä seitsemän flatinalkua saa aikaiseksi mellestäessään koko huushollissa. Tämä siis etukäteinen kuvitelma, sillä vielä maailma ei ole laajentunut pentuhuonetta ja eteistä pidemmälle, mutta ensi viikolla oletan että päästään jo ulkoilemaankin.

Kauheasti olen yrittänyt pentuja kytätä että kuka on minkäkinlainen, mutta aina, kun totean että no nyt tuo pentu on vähän hiljaisempi ja rauhallisempi, todistetaan päätelmä vääräksi, kun seuraavana päivänä hilluu juuri tämä "hiljainen" pentu. Eli eipä ole valintoja vielä tehty, vaikka jokin alustava käsitys pennuista onkin. Onneksi ei tarvitse vielä päättää! Mutta kohta alkaa eroja ehkä jo näkymään enemmän, kun touhutkin lisääntyy. Pennuilla on käynyt jo joitakin tuttuja vieraita ja nyt otetaan jo pennunostajiakin vastaan. Kauheaa vauhtia ne kasvaa ja kehittyy!

Vaikia sanoa onko Iitu kantava vai ei. Ahkerasti on naimahommat kuitenkin hoidettu ja Zemi lähtenee kohta kotia. Iitun lisääntynyt ruokahalu ehkä ei ole vielä raskauden aikaansaamaa. Josko se vain tykkää BigMac:stä???

Muuttotouhuissa

2011-03-14T09:30:00.001-07:00

Pennutkin ovat siis muuttaneet jo omaan huoneeseensa ja saaneet aitaukseensa vähän lisää tilaa. Joka onkin tarpeen sillä kävelyharjoitukset vaativat lattiapinta-alaa. Ensimmäiset hännän heilutukset on nähty ja pennut ottavat kontakti amyös ihmisiin. Nyt alkaa kasvattajakin jo toenteolla seuraamaan pentujen kehitystä. Ja pennuilla on uudet omat värilliset pantansa, jotta niiden seuraaminen on helpompaa. Nyt saattaa blogin päivitysväli olla tilapäisesti hieman pidempi sillä nettikatkoksia on luvassa. Mutta teemme parhaamme nälkäisten lukijoiden tyytyväisenä pitämiseksi. Uusia kuvia pennuista osoitteessa: http://filurin.kuvat.fi/kuvat/Filurin/F-pentue/Pennut%202.5%20vkoa/ Kuvaaminen on osoittautunut haastavaksi mutta lisää otoksia on luvassa.

Aurinkohan siellä paistaa

2011-03-11T06:34:00.000-08:00

Nii-i, vaan ku ei paista. Siis tänään tulee tuutin täydeltä lunta, mutta nyt onki juttu eilisestä. Siskon kaa oltiin sovittu ratsastusreissua ja sitten jo peruttiinki, kun keli näytti niin ankealta. Tuumailtuamme asiaa iltapäivän puolelle, sanoo sisko, että kyllä siellä alkaa kirkastumaan keli, että aurinkokin jo paistaa. No ei muuta ku vermeet polleille niskaan ja menoksi. Ei paistanut ei, mutta semmoinen kiva keväinen raekuuro tuli niskaan. Lupi oli pahalla tuulella jo tallissa, kun se ei tuulisesta kelistä oikein tykkää. Kyllä se Lupinkin mieli siinä parani, kun se pääsi oikein kunnolla haastamaan kinoksia. Melko raskas oli keli kaviollisille ja ne moottorikelkan tekemät höykkyytykset tuntui vallan hassuille, nii ku ois keinuhevosella laukkuuttanu menemään. Ei me lopultakaan pitkään kehattu maastossa viipyä. Ville kun on olevinaan semmoinen eläkeläisheppa kuitenkin ja se ei kyllä lainkaan arvostanut tilaisuutta ottaa kunnon hikeä märässä hangessa. Lisäksi tuo lumen välissä oleva jääkerros, mistä täytyy pollejen kavioiden painaa läpi ei sekään ollut omiaan ilahduttamaan meidän veteraania. Vähän jäin kaipaamaan maastoiluun koiraseuraa, mutta eiköhän se Viivi jo keväällä taas lenkkeile mukana. Laitanpa pari kesäisempää kuvaa meidän hevosista, kun kyllähän se kevät sieltä keikkuen tulevi, vaikka nyt onkin parikymmentä senttiä juuri saatu lunta lisää. Blondi suomalainen on Ville ja brunette ruotsalainen on Lupi.

Tämän päiväisiin tapahtumiin. Iitu se oli riemuissaan, kun Zemi tuli taas aamupäivällä kylään. Näytti Zemillekin seura maittavan ja kymmenen minuutin rillumisen jälkeen, siirryttiin itse asiaan. Nalkissa olivat 20 minuuttia. Kumma jos ei pikkumäykkyjä näillä konstein saada. Zemistä on sanottava, että siinä ei vuodet paljoa näy! Vähemmällä vaivalla kävi astuminen, kuin jos noiden noutajienki puuskutuksiin vertaa (ja siivompaa hommaa). Iitulle se ois vielä uusintakin vielä kelvannut, mutta Zemi tuntui tuumaavan, että "tuota... joo, mää soittelen" ja suuntasi ulko-ovelle. Huomenna illalla katsotaan vieläkö maittaa...

Pikku-Äffät ovat nousseet jaloilleen! Osaavat jo istua ja kävelläkin. Olen nähnyt jo hännän heilutusta (ensimmäisenä näin selkämerkillisen pojan heiluttavan häntää) ja se vasta söpön näköistä oli. Ja kaksi tyttöä (molemmat isommat tytöt) on pullahtanut laatikosta jo pihalle, eli saadaan laatikon reunaa jo korottaa. Kohta ne jo juoksee. Nyt viikonloppuna on tarkoitus yrittää ottaa kaikista pennuista ensi kertaa yksilölliset valokuvatkin. Saapa nähdä miten se menee.

Ärrien alullepano

2011-03-09T09:41:00.000-08:00

Tapahtui tänään. Zemi jätti herrasmiehen elkeet kotia ja siirtyi suoraan asiaan. No ehdittiin siinä parit hypähtelyt tehdä puolin jos toisin kuitenkin, vaikkakin pikaisesti, Iitu oli ensikertalaiseksi hyvin juonessa mukana. Vaikka kaino-neito meinasikin säikähtää nalkkiin jäämistä, että sen verran piti isännän Zemiä avittaa, että Iitua napattiin pannasta kiinni, ettei mene ns. reisille. Nalkissa olivat tukevasti melkeen sen parikymmentä minuuttia. Hassua kun en olekaan koskaan ollut aikaisemmin mäyräkoirien astutuksessa mukana, niin lyhyet jalat näemmä mahdollistavat relaamisen maaten nalkissa olon aikana :D Hassua. Molemmat siinä köllötteli kuonot maassa takapuolet pystyssä. Kaikenlaista säheltäjää, kun on tullut nähtyä niin osaa arvostaa hyvää astujaa ja Zemi tuntui olevan ihan pro, eikä edes Iitun kiljahtelut haitanneet. Heikkohermoisemmalta urokselta olisi meidän kipakkainen Iitu jäänyt astumatta. Toinen astutus sitten perjantaina.

Treffisuunnitelmia ja pläskejä pikkumustia

2011-03-09T01:42:00.000-08:00

Iitun juoksu etenee, tänään tai huomenna treffataan Zemin kanssa... en usko että vielä on tärppipäivissä, mutta katsotaan mitä tulevat rakastavaiset toisistaan tuumaavat.

Pikku-Äffät ne ovat sopusuhtaisen pulleita, vaikka painoa tulee lisää niin alkavat näyttää jo koiran pennuilta, eivätkä minimursuilta. Kynnet pitäs näemmä leikata kohta puoliin ja lähes kaikilla on tänään silmät auki. Pikkumustista alkaa olla jo rahan menoakin kivasti, ku innolla tilailin pillejä ja hihnoja ja dameja (ja siinä sivussa tulee täydennettyä omaakin damivarastoa..). Penturuokakin oottaa vielä Lemmikkiasemalla ja pentujauhelihat on tilaamatta. Muut saikin jo omat lihatoimituksensa, kun jauhelihat ja luut piipahdin maanantaina hakemassa ja tänään pitäisi joutua hakemaan vielä broilerin kaulat ja siivet. Ei oo kauheen edullista tää koirallinen elämä :) Meillä kuitenkin onneksi mennään niin, että nuo isoimmat ruokintakulut tulee pompsissa ja ne sitten riittää vähän pidempään, ettei sitä joka viikko lihoja maksella.

Pentujen ruokinnasta sen verran, että Viivihän on vetänyt Eukanuban energiaruokaa raakaruuan ja puuron ohella kanto- ja imetysaikana (ja on tällä hetkellä hyvässä kunnossa imettäväksi koiraksi). Nyt se syö kolmesti päivässä. Pennutkin aloittavat viikon päästä kiinteän ruuan maistelun ja pentujauhelihaa ja Eukanuban puppystartilla aloitetaan. Siitä voi sitten uusi pennun omistaja siirtyä käyttämään joko laadukasta teollista koiranruokaa (mukaan tulee Eukanuban penturuokaa) tai raakaruuan ja em. sekoitusta tai jos on tosi asiantunteva koiran ruokkija niin sitten raaka-/kotiruokaankin voi siirtyä. Meille jäävä oma ihanainen taitaa ensi kuukaudet syödä Eukanubaa ja raakaruokaa (ja puuroa) ja siirtyä sitten kasvettuaan tarpeeksi samaan ruokavalioon kuin meidän muutkin hurtuukit.

Ja valo tuli!

2011-03-08T00:32:00.000-08:00

Elämän suuria edistysaskeleita, Pikku-Mustilla on silmät raollaan. Ihanaa :) Useimmilla ainakin toinen silmä jo pilkottaa. Myös kävelyaskeleita tapaillaan. Muutoin pennut jatkavat tyytyväisen oloista eloaan pentulaatikossa. Hiljaista on ja jos jotain ääntä kuuluu niin Viivi säntää tarkistamaan tilanteen. Muutoin se oleilee paljon jo olohuoneessa ja makuuhuoneessa. Melkonen vipinä alkaa kun emo saapuu pentulaatikkoon. Antaa kivasti viitteitä tulevasta, kun pennut vipeltää pian vähän joka paikassa. Itse henk.koht. toivon, että Viivin "alkukantaiset" äidinvaistot antaisivat sen verran periksi, ettei pihalle tarvitsisi tehdä "pesää" tai näin kasvattajan näkökulmasta nähtynä; kaivella niitä kuoppia.

Pennun tuoksua

2011-03-05T10:03:00.000-08:00

Aika vastustamattomalle nuo pentuset jo tuoksuu :) Pentulaatikkoon ei mitään mullistavaa uutta kuulu, kovasti kasvavat. Yksi tyttösistä tuntuu aina olevan ajautunut väärään paikkaan ja kitinän kanssa etsii tietä takaisin muiden kylkeen kiinni. Oiskohan Viiville sukua, kun ei vaikuta toistaiseksi mitenkään järjen jättiläiseltä.. kannattaisi ainakin lähteä oikeaan suuntaan. Toinen tyttö taas, tämä meidän "lötjäke" painoi eilen viikon ikäisenä yli 900g on ollut ruoka-aikaan siis paikalla. On nyt suurin pennuista ja kirinyt eroa sisaruksiinsa. Saas nähdä mimmoinen matami meillä on laatikossa kasvamassa ja on se sen yks siskoki melko pläski. Pojat on tasaisemman kokoisia, yksi vähän pienempi ja kaksi keskikokoista. Tytöt ne meillä vissiin on jotka tissillä jyrää. Oikeastihan noista tisseistä näyttäisi kaikille aina se oma löytyvän.. eli ehkäpä ne nuo tuhtit tytöt vain on niin ahneita :D Itseä hermostutti alkuunsa, se että muita narttuja meillä on Viivin lisäksi kaksi, mutta mitään ongelmaa ei ole ollut, että josko Viivi niistä stressais. Pentuhuoneeseen on ovi auki, kun olen kotona ja tytöt ei sinne mene, eikä Viivi juurikaan tunnu niistä välittävän, itseasiassa se oleilee jo olohuoneessa aika ajoin meidän kanssa. Asiaan vaikuttanee varmaankin Viivin vahva alfanartun asema laumassa. Alla pakollinen pentupäivityskuva:

Iitun juoksua odotetaan eteneväksi seisovaan kiimaan. Zemi on ollut hyvin käyttäytyvä city-koira sisko luona. Ainoa haitta on kuulemma ollut pahanhajuinen piereskely (saattoi olla liian äkkinäinen ruuanvaihto ehkä.. :D). Zemi on tietenkin vieraillut Jäälissä siinä kuin muutkin suvun koirat ja ei ole mitään ongelmia muiden koirienkaan kanssa kohdattu, uroksetkin on menny, Teppo on ollut jopa "suosiossa". Toivomus on jos pääsisi sitä jollekkin supillekin vielä kokeileen.

Pentukuumetta

2011-03-01T23:27:00.000-08:00

On varmaan mäyräkoirallakin jo pentukuumetta! Iitun juoksu pärähti eilen käyntiin, kaipa se on sitä mieltä, että mulle kans, kun saa vaan oven takaa seurailla Viivin perheonnea. Oikeastihan Iitun kuunvaihteeseen arvuuteltu juoksu alkoi kuin päivälleen ajallaan, sulhanenkin on jo valmiiksi maisemissa, joten saletisti natsaa ;) Yhdistelmä on siis Usvasuon Sirkku ja Track-Action Zami, molemmat käyttövalioita ja Zemi metsästysvalio, eikä välttis tuu rumiakaan pentuja ;)

Zemi ei jäänytkään sitten Annstar-kennelin hoteisiin. Syynä ei ollut etteikö Zemi olisi osannut käyttäytyä vaan Ilonan salamarakastuminen Zemiin enteili levottomia öitä (Zemi tuntui olevan innostunut hieman nuoremmastakin neidosta eli Ilonan tytöstä Vilmasta, joka ei ole tällä hetkellä juoksussa). Zemi menikin siskolleni valtaamaan sohvaa yksistään (ja nostattamaan mäyräkoirakuumetta...). Zemi on siellä tehnyt vaikutuksen perimäyräkoiramaisella lutuisuudellaan ja herrasmiesmäisillä elkeillään. Mitään käytösongelmia siis ei ainakaan ole ilmennyt! Astutushommiin aletaan Iitun käytöksen mukaan, mutta arviolta ensi viikon aikana.

Viivin pennut voivat mahtavasti. Pennut ovat nyt viisi päivää vanhoja ja pienimmät ovat jo tuplanneet syntymäpainonsa. Eilen painot olivat välillä 600g-750g. Tytöissä on kahtaa lajia pari pienempää ja kaksi isompaa ja näistä toinen on suurin ja viimeisenä syntynyt pentu, joka vaati hieman elvytystä (hyvin siis pärjää, alkukangertelusta huolimatta). Tyttö on melko lötjäke ;) Pojissa on yksi vähän pienempi kuin toiset pojat, mutta erot ovat vielä pienempiä kuin tytöissä. Sitä pienintä poikaa olenkin katsellut, että noinkohan tuosta tulee isänsä kuva, pään mallista päätellen voisi olla isän näköä perinyt. Tuo isoin tyttö taas, odotan että siihen sitä on saattanut päällepäsmärin vikaa kertyä, kun niin ronskisti työntää muita eestään pois.

Kyllähän se kasvattaja jää monestikin haaveilemaan tuonne pentulaatikon ääreen. Onko mitään ihanampaa kuin katsella seitsemää pullukkaa pentua häntä kaarella hotkimassa maidon virratessa. Kaikki on kyllä mainiosti, eikä tarvitse kasvattajan paljon pennuista huolehtia, kun Viivi niin hyvin pentujaan hoitaa. Näistä tuhisijoista on vielä kaksi vapaana, yksi tyttö ja poika.

Pentulaatikossa hiljaista

2011-02-27T05:52:00.000-08:00

Viivi on rauhoittunut hoitamaan pentuja ja pennut ovat rauhoittuneet syömään ja nukkumaan. Kaikki voivat hyvin. Pentujen painot ovat nousseet. Kasvattaja välillä unohtuu tuijottelemaan pentuja ja arvuuttelemaan, että kuka on kukin, mitä kustakin isona tulee ja mikä se oma pentu olisi. Kenestä tulee emän ja kenestä isän näköinen. Tutkittu on pään mallia ja korvien kiinnittymistä, kaulan pituutta jne. Saas nähdä miten arvuuttelut osuu kohdilleen.

Sillä välin toisaalla: Iitu kävi kokeilemassa Rantasalmella, josko sieltä olisi tullut LUME-tulos supin pesästä. Mutta ei se aina mee niinku käsikirjoituksessa ja kolmen tunnin ottelu mäyrän kanssa päättyi lopulta kun luolan aukaisun yhteydessä pääsi peto Iitulta livistämään johonkin sivuhaaraan. Koe päätettiin. Ensi kerralla paremmalla onnella sitten. Samalla reissulla mukaan tarttui Zemi, Track-Action Zami. Zemi on Iitun sulhanen. Se on lyhyen tutustumisen perusteella miellyttävä 9-vuotias uros. Malliltaan se on eri tyyppiä Iitun kanssa. Sillä on paremman mallinen selkä, se on myös pienempi kooltaan ja erityisesti rintakehältään. Iitulla taas on enemmän turkkia, partaa ja kauniimpi pää ja enemmän kulmauksia. Jännä yhdistelmä tässä, onnistuessaan pennuista tulnee aika mainioita sohvan lämmittimiä ja metsästyskoiriksi niissä pitäisi löytyä potkua. Tutustumme Zemiin vielä lisää ja kuvailemme herraa säiden kirkastuttua. Tällä hetkellä Zemi on Ranuan reissulla JP:n mukana. Palattuaan kokeilemme miten se käyttäytyy cairnien (ja niiden juoksunarttujen..) keskellä Jäälissä Annstar-kennelissä (tunnetaan myös mummolana ;) . Jos se on niin kuin ihmisten koirat ainakin se olnee siellä siihen asti että Viivin pennut vähän kasvavat ja otamme sen sitten omiin hoteisiin Iitun juoksuun asti.

Viivin ensimmäisen pentueen Oulussa asuvat tytöt Iita ja Helmi ovat kuuleman mukaan treenailleet ahkerasti niin TOKO:a kuin NOME:akin. Toivon mukaan koekärpänen pääsisi puraisemaan ohjaajia ja ehkä he kisaisivat tulevalla kaudella jossain lajissa? Kokeissa pääsee hyvin mittaamaan edistymistä ja saa harjoitteluun taas uutta pontta! Helmistä kuului semmoisiakin hyviä uutisia, että Hempun peppu on paremmassa kunnossa, lihakset ovat rennot ja liikkuminen on vapaampaa. Helmillähän on rakenteen puolesta mm. pysty lantio, joka vaikuttaa liikkumiseen ja sitä kauttaa lihasten rasittumiseen, joten Helmi vaatii huolellista lihashuoltoa liikunnan lisäksi. Onneksi Helmin nivelissä ei ole vikaa :) Eli ei muuta kuin aktiivista arkea Hempukalle.

Äffät on täällä

2011-02-25T08:34:00.001-08:00

Saapuneet ovat Pikku-Ähäfät. Viivin lämpö laski keskiviikkoiltana ja torstaiaamuna alkoi läähätys ja tuijottelu. Viivi oli päivän mittaan levoton ja kävi yhtenään ulkona tarpeillaan. Petaamisen Viivi aloitti vasta iltapäivällä. Ilmeisesti Viivin tukala olo oli riittävä kimmoke, sille että Viivistä olisi ollut parasta synnyttää ulkona -20 asteen pakkasessa. Siinä erisivät vähän mielipiteet koiralla ja kasvattajalla.

Ensimmäinen pentu syntyi kuitenkin klo 15.25 pentulaatikkoon. Seuraavien kahden ja puolen tunnin aikana syntyi yhteensä 3 urosta ja 3 narttua. Viivi synnytti ja hoiti pennut ilman apua ja kasvattaja sai tyytyä seurailemaan ja punnitsemaan pennut. Seuraavan pennun syntymään menikin sitten pari tuntia ja syntyi iso narttupentu velttona. Elvytyksen jälkeen pentu kuitenkin lähti hiljalleen liikkeelle ja saatuaan tuulta siipien alle suunnisti pian jo tissille ihan itse. Synnytyksen ajattelin jo olevan ohitse, Viivi nukkui, kävi pihalla sekä söikin hieman. Väärä luulo sillä puoli yhdeksän aikaan Viivi alkoi ponnistukset uudestaan. Hommasta ei näyttänyt tulevan oikein mitään, joten hieman tutkittuani tunsin synnytyskanavassa kaukana pennun hännän. Pentu oli varmasti kuollut, joten JP avusti Viiviä vetämällä pentua ulos. Iso narttu pentu syntyi kymmenen jälkeen kuolleena ja ilman istukkaa. Viivi ei ollut juurikaan pennusta kiinnostunut. Harmitti kuollut pentu, mutta enemmän olin helpottunut, että saimme pennun synnytettyä, eikä siitä aiheutunut enempää harmia. Nyt toivon ettei synnytysapu ja tai kohtuun jäänyt istukka edesauta kohtutulehduksen muodostumista, vaan istukka tulee jälkivuodossa pois.

Saimme 7 uutta pikku Filuria. Sormet ristissä, että kaikki pysyvät hyvissä voimissa. Pentujen syntymäpainot olivat 360-450, mihin olen tyytyväinen. Päivän ikäisenä kaikkien paino on lähtenyt nousuun. Pennut syövät hyvin. Viivi hoitaa pentujaan tunnollisesti, vaikka haluaakin välillä mamman läsnäoloa. Pentulaatikosta Viivi on poistunut kahdesti tänään, aamulla vapaaehtoisesti pissalle ja nyt iltapäivällä vedin sen väkisin pois pentuhuoneesta ja pissalle. Kaikki siis hyvin. Hyvähyvähyvä. Ihanaa :)

Uusi blogi - Uudet tuulet

2011-02-16T05:44:00.000-08:00

Tulevan muuton kunniaksi uusi blogikin. Muita uusia tuulia ovat sitten ihan kohta puoliin maailmaan pyörähtävät Filurin F-pennut, jotka ovat järjestyksessään jo toinen Filurin-pentue. Huisin jännittävää. Viivi se lihoaa lihoamistaan, mutta ei ole kuitenkaan minusta niin iso kuin ensimmäistä pentuetta odottaessaan, joten ehkä se ultran 6-7 pentua pitää paikkansa.. kuka ties. Mammakoira ottaa raskauden viime hetket rennosti. Kovat pakkaset pitävät meidän muutoinkin sisätiloissa, kun varjelen Viivin tissejä etteivät kylmettyisi. -30c on ilman lämpötila ja Viivi ulkoilee manttelin kanssa kaulaliina tissien suojana heti jos postilaatikkoa kauemmas mennään. Viiville on jo esitelty sen tuleva "pesä", joka on meidän oman makkarin yhteydessä oleva vaatehuone. Siellä on pentujen tarkoitus ainakin pari viikkoa kasvaa. Se on tyhjennetty ja Viiville tuunattu sopivaksi. Yöt Viivi jo siellä viettää (tai no vaihtelevasti sillä nukkuu myös makkarin matolla) ja päivätkin sujuvat lähinnä hirsiä vedellen olohuoneen sohvalla, jonne se näppärästi vielä ponnistaa. Uuteen osoitteeseen lähdetään sitten pentujen kanssa, kunhan ovat pennut valmiita väljemmille vesille ja Viivi moiset muutokset sallii. On tässä odoteltavaa... viikko vielä. Julkaistaan vielä ihan virallinen oma arvaus pentujen määrästä. Mää veikkaan sitä kuutta pentua. Kuva on otettu viisi päivää sitten. Tuohon muutoksena on, että maha on nyt laskeutunut.